Lopetin edellisen kirjoituksen vahapalmujen huojuntaan. Enpä silloin vielä tiennyt miten merkityksellisten puiden katveesta teille terveisiä lähetin: https://aikuisinamatkalla.fi/2017/11/04/oma-rauha-oma-pesa-salento/
Ihastelimme vahapalmujen uljasta ja ylvästä olemusta asuntomme puutarhassa. Auringonnoususta auringonlaskuun. Vahapalmut ovat totta totisesti mystinen näky: sen sylinterimäinen, sileän vaalea ja vahamainen runko huojuu yksinäisessä ylväydessään tuulessa ja kuin kruununa on sen tummanvihreä pitkä lehvistö. Onhan se pitkän huiskeakin, pieneksi ihminen sen äärellä tuntee itsensä. Vahapalmu voi kasvaa 45 metrin korkeuteen, jopa huikeaan 60 metriin. Siksi se on maailman korkein ja näyttävin palmulaji.
Kierreltyämme Salentossa, löysimme vahapalmuille omistetun puiston. Selvisi, että vuonna 1985 vahapalmu (ceroxylon quindiuense) julistettiin Kolumbian kansalliseksi symboliksi, kansallispuuksi.
Palmunhalaaja
Kävin kokeeksi halaamassa vahapalmua. Tuntui erilaiselle kuin suomainen kansallispuu – kotoinen rauduskoivu. Molemmat kertovat halaajalleen omaa tarinaa maansa kallisarvoisista arvoista ja luonnon erityisistä vahvuuksista.
Vahapalmu huokuu tyyneyttä. Sille ei ole tyypillistä raudaskoivumme kevään ja kesän kiivas kasvun kihinä, vaan olemassa olon rauha. Kuin se tietäisi tärkeän asemansa ihmisen ja uskonnon historiassa. Palmunlehvästöt näyttäytyvät monissa ihmiskunnan symboleissa ja uskonnollisissa rituaaleissa.
Vahapalmu oli kuolla sukupuuttoon sen monimuotoisen käyttötarkoituksen vuoksi. Muun muassa sen hedelmiä käytettiin karjan ja sikojen ruokinnassa. Lehvästöä käytettiin laajasti sunnuntain katolisiin uskonnollisiin juhliin; lehdet otettiin nuorista palmuista, ja se johti usein palmun kuolemaan. Rungon vahaa on käytetty kynttilöiden valmistukseen. Palmujen ulkoreunaa on käytetty paikallisesti talonrakennuksiin, ja sitä käytettiin vesiputkiston rakentamiseen köyhille maanviljelijöille. Ei ihme, että palmumetsänhakkuu on ollut voimallista. Nykyisin palmun lehvästöäkäyttöä on rajoitettu voimakkaasti lainvalvonnan ja laajan kampanjan vuoksi.
On hienoa, että vahapalmua arvotetaan ja kunnioitetaan. Matkatessa huomaa miten eritavalla me ihmiset ja kulttuurit luontoamme kohtelemme. Miten yhteiskunta siihen panostaa?
Luonto – maapallon yhteinen arvokas aarteemme, globaali suojelukohteemme. Maapallolla on yhteiset keuhkot, yhteinen sydän. Harvoin julistan, mutta nyt sen teen!
Iloksemme olemme huomanneet, että kolumbialaiset ovat vireitä luonnonarvojen kunnioittamisessa. Täällä on muun muassa kertakäyttöiset muovikassit kaupoissa laitettu maksulliseksi, roskaaminen on todella vähäistä ja aurinkoenergia saa lisää kannattajia.
Täälläkin paikalliset ihmettelevät, että sadekausi on muuttanut muotoaan. Ilmenee poikkeuksellisia sääilmiöitä.
Kello käy, maapallo pyörii. Vahapalmu huojuu mystisesti.
