Matkantekomme on vielä aluillaan, reittimme muotoutuvana ideana mielessämme. Kun muisti ei ole vielä täyttynyt, elämä on tulvillaan alkuja, kuvitelma matkasta ilman loppuja. Aikaa on yllin kyllin, kaikki on kuin se olisi aina ikuista. Tämä tunnelataus antaa mielikuvitukselle mahdollisuuden pulputa elämän monimuotoisuutta.
Tällä kertaa monimuotoisuus tarkoittaa matkallamme sitä, että kaipaamme jo rauhallisempaan paikkaan. Suurkaupungeissa, kuten täällä Bogotassa on mukava piipahtaa, mutta pitempiä aikoja emme viihdy. Jääköön siis Bogotan syke taaksemme; on aika vaihtaa maisemaa ja askelluksen rytmiä.
Olisiko se Pereira?
Lähdemme tutustumaan syvempään Kolumbiaan. Nuuhkimme ilmaa, katselemme maisemia ja pohdimme missä voisimme viettää aikaa pitempään. Laittaa rinkat pariksi viikoksi naulakkoon ja asettua aloilleen. Haluamme sinne missä maisema, tunnelma ja ilmasto kohtaavat. Olisiko se paikka Pereira? Se on Kolumbian Risaraldan alueen pääkaupunki, joka sijaitsee laaksossa Andien länsiosissa. Pereira on strategisesti tärkeällä paikalla; niin sanotussa kahvikolmiossa eli keskeisimmällä kahvinviljelyalueella, joka muodostuu kolmesta kaupungin ympäristöstä: Pereirasta, Armenista ja Manizaleksesta.
Ei kun matkaan ja fiilistelemään!
Lähdimme liikkeelle bussilla. Bussimatka on noin 300 km. Kohtuullinen matka istua bussissa. Bogotasta ulos pääsy kestää noin parisen tuntia, ja siitä pääsemmekin vauhdikkaasti matkaan. Tiet ovat erinomaisessa kunnossa, samoin valitsemamme bussi on moderni ja hyväkuntoinen. Jokaisella matkustajalla on oma televisio ja musiikinkuuntelulaitteet etummaiseen penkkiin asennettuna, joten matkustajista pidetään hyvää huolta.
Bussiliikenne on täällä edullista; kilpailu asiakkaista pitää hinnat kurissa ja kaluston kunnossa. Kuitenkin, vaikka kilometrimäärä vaikutti kohtuulliselle, vuoristoalueelle päästyämme matkan teko hidastui. Tie kapeni ja muuttui vuoristossa yhä kiharaisemmaksi. Kilometrien laskeminen tuntui turhalta, matka-aika mitattiin tunteina. Matkamme Bogotasta Pereiraan kesti kahdeksan tuntia!
Toki olisimme päässeet perille myös lentäen, monet lentoyhtiöt tarjoavat palveluja kaupunkien välillä, mutta halusimme nähdä maisemia. Onneksi, sillä vuoristo maisemat olivat kertakaikkisen upeita. Toisella puolella bussia näkyy vain vuorenseinämä, mutta toisella puolella avautuvat korkeille vuoren rinteille tehdyt laidunmaat ja viljelykset, jotka jatkuivat pohjattomalta tuntuviin rotkoihin.
Päivät ovat tähän aikaan täällä auringon ja sateen vuorottelua. On sadekausi. Banaanit kypsyvät, avokadot puskevat kuortaan pulleammaksi. Vuoren rinteet huokuvat uhkean vihreänä. Rajaviivat hämärtyvät, kasvillisuuden varjot lankeavat vuori maisemaan, vuoren seinämien kiven järkäleet peittyvät sammalenvihreään. Puiden runkojen ympärille kiertyy köynnöksiä. Aurinko sävyttää maiseman täyteen hehkuunsa. Muisti yrittää siepata tunnelmakuvan mukaansa ja kätkeä sen sieluumme.
Bussi ajoi Armenian kautta. Se on kahvikolmien yksi merkittävimmistä kaupungeista. Pienempi kuin Pereira. Kaupunki oli tiivisti rakennettu, kahvitiloilla työskentelevien työntekijöiden majapaikkoja vaatimattomista hökkeleistä moderneihin kerrostaloihin.
Perillä Pereirassa
Pereiraan tultuamme tunsimme heti, että lämpötila täällä laaksossa oli Bogotaan verrattuna huomattavasti lämpimämpää. Päivällä lämpötila nousi 26 C asteeseen. Lämpö ei ollut kuitenkaan paahtavaa, vaan erittäin miellyttävää!
Pereira on kuuluisa siitä, että se on yksi harvoista kaupungeista, joissa on kahdeksan erillistä mikroilmastoa, riippuen siitä, millä korkeudella tai millä mäen puolella olet. Esimerkiksi on mahdollista, että vain kymmenen minuutin siirtyminen lämpimästä paikasta voi viedä sinut ilmatilaan, joka on viileä ja sumuinen. Kahvi kasvaa tässä mikroilmastossa kuitenkin kohisten!
Sanotaan myös, että Pereiran vedenlaatu on erinomainen; se on rankattu maailman 20 parhaiden juomaveden joukkoon. Emme kuitenkaan ottaneet riskiä. Ostimme siitä huolimatta pullovettä, sillä tottumattomuua vedenlaatuun saattaa tehdä ikäviä temppuja vatsalle.
Vanhaa glamouria
Pereirassa yövymme siistissä ja rauhallisessa hotellissa. Tämä aika ei ole kuuminta turistiaikaa, joten hinnat ovat hyvissäkin hotelleissa kohtuullisia. Hotellista on näkymä kaupunkiin.
Hotelli huokuu vanhaa glamouria; sisustus on tarkkaan harkittua, henkilökunta on ystävällistä ja palvelu kolumbialaisen mutkatonta.
Pereira on Kolumbialaisittain pieni, mutta kuitenkin se on väkiluvultaan Helsingin kokoinen.
Onko sittenkin liian suuri meidän toiveisiin? Mutta ainakin taivaallisen hyvän kahvin löytäminen olisi täällä helpompaa – onhan Kolumbia – ja paljolti tämä alue- maailman kolmanneksi suurin kahvintuottaja. Maistelimme kahvia perinteisistä kahvikärryistä. Ei tehnyt vielä suurta vaikutusta. Kahvikärryistä kahvi juodaan muovimukeista. Olemmeko liian kranttuja?
Tutustuimme Pereiraan ja totesimme kolmen päivän jälkeen, ettei se kaupunkina vastaa meidän tämän hetkisiä toiveitamme.
Se on sittenkin liian iso ja vilkas paikka. Kaupungista löytyy runsaasti yökerhoja, diskoja, baareja ja ravintoloita, jotka eivät juuri nyt luo meidän elämän sisältöä.
Etsintä jatkuu
Haluamme nähdä perinteisempää Kolumbiaa. Nähdä maaseutua ja päästä vaeltamaan vuorien rinteille. Jätämme siis Pereiran taaksemme. Siitäkin huolimatta, että Pereirassa on kuuluisa jalkapalloseura, ”Deportivo Pereira”. Jalkapallo on täällä elämää suurempaa;se näyttelee erittäin merkittävää roolia Kolumbialaisten elämässä. Jääkiekosta ei täällä tiedetä yhtään mitään.
Matkamme jatkuu sisemmälle kahvialueelle. Tunnemme jo kahvinpapujen tuoksun – ja kutsun.
