On jälleen aika kaivaa esiin passi ja matkahammasharja, pakata rinkka – ja jättää tuttu ja turvallinen Suomi taakse.

Jätämme nyt myös vuoden 2016 Etelä-Amerikan matkakuvausten muistelun. Palaamme näihin Ecuadorin, Perun ja Bolivian reissumme kuvauksiin myöhemmin, sillä olen itsepintaisesti päättänyt kirjoittaa tunnelmat talteen virtuaaliseen matkapäiväkirjaamme. Kuten tiedätte, muisti on siitä viheliäinen, että se määrittää asiat nopeasti ja sijoittaa ne tiettyihin lokeroihin. Unohduksen pöly laskeutuu niiden päälle ja kokemukset hautautuvat elämismaailman pohjattomuuteen.

Mitä pakkaamme rinkkaan?

Edellisten matkojen kokemukset helpottavat lähtöä. Pakkaaminen käy jo vaivattomammin. Muisto täyteen ahdetun rinkan painavuudesta helpottaa turhista tavaroista ja vaatteista luopumista. Myös tietous siitä, etteivät tavarat ja vaatteet maailmalta lopu. Rinkan ja mielen riisuminen turhasta tekee aikuiselle ihmiselle hyvää, suosittelen lämpimästi!

Olemme minimoineet myös turhan ennakkosuunnittelun. Meillä on päämäärä, mutta ei tarkempaa aikataulua, reittiä eikä mitään, mitä ”pitäisi” tehdä. Matkan etukäteissuunnittelu on lähinnä lueskelua siitä, mitä on hyvä yleensäkin kohteesta tietää: maan olosuhteista, säästä, tavoista, kulttuurista, politiikasta, turvallisuuskysymyksistä, liikenneyhteyksistä, kiinnostavista kohteista, nähtävyyksistä. Se mitä sitten perille teemme, jää silti eteemme hyvin avoimena, kartoittamattomana.

Kokemus on opettanut, että omatoimimatkalla lopputulos ei ole koskaan suunnitelman näköinen. Elämä on opaskirjoja ja karttoja ihmeellisimpi, avarampi ja elävämpi. Matkan varrella kohtaamamme tapahtumat ja ihmiset sysäävät esiin erilaisia tilanteita, jotka muuttavat matkan kulkutapaa, suuntaa tai poljentoa. Varsinkin kun niille antaa tilaa. Joka päivä saamme monta mahdollisuutta avautua tai sulkeutua. Liialliseen varmuuteen tukeutuminen sulkee monta mielenkiintoista mahdollisuutta.

Innostavinta on ajatella, että mahdollisuuksien maailma on edessä. Kuten kaikkia matkailijoita, meitä vetää puoleensa se, mitä sieltä kaukaa löytyy, vaikka vielä emme tiedä mitä se on – ja miten siihen reagoimme. Matkan ennakoimattomuus synnyttää innostusta, mutta ennemmin tai myöhemmin myös nostaa jännitystä, jopa pelkoja. Tuntemattoman edessä, jokainen tuntee helposti olevansa tyhjän päällä ja joutuu ottamaan vastaan sen ilman entisiä suojia. Siihen ei auta, vaikka rinkka olisi kuinka täyteen ahdettu tuttuja turvaleluja tai lempivaatteita. Siihen auttaa vain luottamus siihen, että elämä on hyvä opettaja ja hyvä ystävä. Matkamme kompassina toimii terve järki ja harkinta, jota ryydittää tunne ja hetkeen pysähtyvä läsnäolo.

Pelkojen kohtaaminen

Joillekin oman makuuhuoneen komero voi olla tuntematonta aluetta, toiselle tuntematonta aluetta on vasta ulkoavaruudessa. Minussa herättävät toivoa ja pelkoa eri asiat kuin sinussa. Joku kohtaa turvallisuutensa rajan, kun siirrämme lampun paikkaa hänen olohuoneessaan. Joku kadottaa kiinnekohtansa, kun hänen on muutettava uuteen asuntoon tai hänen on irrottauduttava parisuhteesta, vaikka se on epäterve tai ilman tulevaisuutta. Joku pelkää korkeita paikkoja. Kovia ääniä. Vieraita makuja. Vielä tänä päivänä joku pelkää saavuttuvansa taivaanrannan, putoavaksi maailmalta reunalta alas.

Lista on loputon. Sillä ei ole merkitystä, mikä saa meidän kohtaamaan turvattomuutemme ja turvallisuutemme rajapinnan. Kysymys on vain siitä, että ennemmin tai myöhemmin se tapahtuu kaikille meissä. Tavalla tai toisella.

Matkan edetessä suuntaamme myös pelkojemme tuolle puolen; se on tuntemattomalle astumista, jatkuvaa etenemistä itsessään. Emme siis matkusta vain tullaksemme hyviksi matkustamisessa, vaan matkustamme, jotta olisimme täydellisimmin hereillä elämässämme. Symbolisesti tuomme ”mielemme takaisin kotiin.”

Sanommekin, että jännitys kuuluu matkalipun hintaan. Se herkistää olemaan hereillä ja tarkkaavaisena. Kokemuksista tulee hyvin elävä. Asiat kirkastuvat ja tulevat lähelle, kun ei ole tuttua paikkaa minne paeta. Omatoimimatkalla pysymättömyydestä tulee kiinteä osa meidän jokapäiväistä elämäämme – samoin ihmetyksen tunteesta ja rohkeudesta.

Nyt otamme jälleen toisiamme jälleen kädestä kiinni ja katsomme minne elämän tuoksut ja maut tällä kertaa meidät johdattavat. Lähetämme teille matkanvarrelta terveisiä ja uusia tarinoita.

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi