Olen pumpulipilven sisällä. Voin koskettaa sitä. Harvoin voin olla taivaassa ja maassa yhtä aikaa. Olemme tulleet Chachapoyakseen – Pohjois-Perun vuoristokaupunkii

Olemme uudella maaperällä. Takana on ensimmäinen yö Perussa. Nukuimme sikeästi vauhdikkaan ja monivaiheisen matkustuspäivän jälkeen. http://aikuisinamatkalla.fi/2017/09/09/vauhdikasta-menoa-kohti-perua/

Näkymä ja tunnelma kadulla on sellaista, jota olen nähnyt aiemmin vain televisiosta tai netistä. Voin taata, että itse koettuna kaikki tämä on erilaista! Kun tuntee kaikki tuoksut ja hajut. Kun kokee ilman väreilyn iholla. En edes yritä määritellä, sisältääkö tunne enemmän positiivista vai negatiivista – sillä ei ole itse asiassa mitään merkitystä. Maailmankuvani laajenee ja syvenee samanaikaisesti, ja vain sillä on tässä hetkessä merkitystä.

Aamiaisen jälkeen jalkauduimme majapaikasta kadun vilinään. Cachapoyas on jo täysin hereillä. Jalkapohjani tervehtivät riemastuneina kaupungin katua.

Cachapoyksen katuja

Tummia kasvoja, käristyvän lihan haju, savu, autojen torvet. Kaikkialla leijuu vuoripölyä ja hiekkaa. Täällä näkee ihmisiä lähes tauotta lakaisemassa katuja ja pihoja. Se lieneekin syy, että näissä haastavissa olosuhteissa, kaupunkikuva on ihmeellisen siisti.

”Kaupunki korkeudessa”

Cachapoyasta kutsutaan nimellä ”Kaupunki korkeudessa”, sillä se on rakentunut korkealle (noin 3000 m) vuoren huipulle. Sijainti tekee paikasta omaleimaisen – näkymät ovat huikaisevat. Chachapoyan asukkaita kutsutaankin ”pilvien sotureiksi” tai ”pilvien asukkaiksi”, sillä kaupunki on usein pilven sisällä – ja ihmiset sen syleilyssä. Täältä on peräisin nykypäivän Perun Amazonas-alueen pilvimetsissä asuvien Andien kulttuuri. Oman aikainen korkeakulttuuri mystiikalla maustettuna.

Kaupungin sijainti on näin suomalaisen matkaajan silmissä eksoottinen: se sijaitsee Amazonin sademetsän, Andien ja Tyynenmeren rannikon välissä. Vaikka matka tänne monivaiheisuutensa vuoksi oli väsyttävä, maisemat eivät antaneet levätä. Tänne johtava poukkoileva tie kipusi jyrkkää vuoristoista rinnettä.

Tie puokkehtii vuoristossa

Väliin tie kiemurtelee metsäisen maaston keskellä. Ei ihme, että Chachapoyasin aluetta kutsutaan nimellä ”Amazonian Andes”. Se on osa vuoristoaluetta, jota ympäröi tiheä Amazonin trooppinen metsä ja runsas kasvillisuus.

Koska tämä alue ja kaupunki on edelleen suhteellisen eristyksissä muusta Perusta, valisimme paikan syystä, että matkustaminen Chachapoyakselle oli yksi parhaista tavoista päästä eroon tyypillisestä ”turisteille suunnatusta gringo-polusta”. Halusimme kokea jotain hieman erilaista kuin tyypilliset nähtävyydet.

Vähän historiaa – valtapeliä kulisseissa

Tämä kaupunki on ollut päänäyttämönä inkojen Conquistadorien ja Cachapoyaksen kantaväestön valtakamppailuissa. Historia näiden kahden välillä on hyvin moninainen, en yritä edes ymmärtää sitä seikkaperäisesti, saatikka tulkita sitä tähän. Kuten aina, valtapeli on ollut riitaisa, sotaisa ja verinen. Tulkinnat näistä ovat hyvin ristiriitaisia, sillä ainoa kirjallinen tieto alkuperäisestä Chachapoya-kulttuurista tulee toisen tai kolmannen käden kautta, jättäen kokonaisuuden salaiseksi mysteeriksi. Sanotaan, että vaikka Chachapoyasen kantaväestö tuhoutui taistoissa, ovat sen jälkeläiset edelleen erottuva ryhmä modernin Perun alkuperäiskansojen sisällä. Kuten Suomessa sanotaan, savolaisuus ei lähde ihmisestä, niin ei myöskään chachapoyalaisuus. Toivottavasti teen sanonnallani kunniaa sekä savolaisille että cahchapoyalaisille.

Modernimmassa rakennuskannassa näkyy selvästi espanjalaisten siirtomaa-ajan vaikutteet, ja kaupunkia on kutsuttu ”parvekkeiden kaupungiksi”. Niitä on täällä silmiinpistävän paljon. Niin ulkona

Parvekkeita löytyy

kuin sisätiloissa.

Parvekkaita majapaikkamme sisällä

Kuelap – muinainen pyhä linnoitus

Chachapoyat olivat kovia sotureita, mutta myös kauneusarvoja rakastavia ihmisiä. He jättivät jälkeensä lukuisia uskomattomia arkkitehtonisia ja kulttuurisia ihmeitä. Yksi niistä on Kuelap, joka on Chachapoyasen kulttuurin tärkein ja tunnetuin arkeologinen alue. Se on yksi Etelä-Amerikan suurimmista kivirakennuskohteista -ja yksi Perun mielenkiintoisimmista ja arvoituksellisimmista kohteista.

Tie Kuelapiin on jo itsessään kuin pyhiinvaellusreitti. Tunnen itseni pieneksi jylhien vuorien keskellä. Tätä voisi sanoa Perun kuuluisimman nähtävyyden Machu Picchun miniversioksi. Kuelap on hyvin säilynyt ja ei niin ruuhkainen kuin sen isoveli Macchu Picchu.

Kuelap ja chachapoyalainen

Kuelap veti meitä puoleensa kuin magneetti. Se on täynnä vanhaa pyhää historiaa, mystiikkaa ja elämän arvoitusta. Paikka oli todella mielenkiintoinen!

Sen sijainti korkealla vuorenrinteellä nostatti paikan jännittävyyttä; pystysuora pudotus alas nostatti kiitollisuutta tukevasta maasta jalkojen alla. Kuelapin mystisyyttä lisäsi unenomainen pilviverho, joka leijuu paikan yllä. Pilvien auettua aika ajoin, maisema oli henkeäsalpaava.

Kuelapin maisemia

Innostumme tästä paikasta. Kuelapin rakentaminen on tiettävästi alkanut 5. vuosisadalla, mutta suurin osa rakenteista rakennettiin 900 ja 1100 välillä Vaikka kaikkea ei ymmärrä eikä tiedä, ei se estä ihailemasta hiljaa muinaista taitoa ja sivistystä. Kuelapin linnoitus koostuu yli 550 rakenteesta, ja teoriassa on pohdittu, että kaupungilla on aikanaan ollut jopa 300 000 asukkaan asuinsija. Mieli vaivoin ymmärtää, miten tänne saatiin nämä kivenjärkäleet? Saatiin rakennettya kokonainen kaupunki? Kastelujärjestelmä? Entä ruoka?

Kuelapin vaikuttavat muurit

Monet uskovat, että Kuelap on rakennettu nimenomaan puolustuskyvyn näkökulmasta, koska sen korkea sijainti ja kiviseinät tekivät siitä täydellisen paikan torjua hyökkääjät. Linnoitus sisältää myös paljon kulttuurisesti merkittäviä kohteita ja taidetta.

Seinien reunustamat siksak-friisit ovat upeita, kuten myös kiviset reliefit, joissa on edustavia tai geometrisia symboleja ja malleja. Seinissä on myös löytynyt useita hautakiviä.

Ihailumme lienee paras opetus meille tämän hetken ihmisille. On osattu ennenkin. Jopa paremmin. Argeologiset kaivaukset sen kertovat: Cachapoyalaiset kantaisät ja -äidit sen tiesivät, että riittävä ruoka, lämpö, ystävällisyys, nauru, leikki, tanssi ja lepo ovat tärkeitä kaikille.

Ehkäpä heilläkin oli rakennusvaiheen alussa mielessä vain tyhjä sivu, ei kysymysmerkkejä. Vain sisäinen kutsu lähteä, seurata ääntä.

Edellinen artikkeliOlemmeko oppineet mitään? – Sadas postaus!
Seuraava artikkeliLöysinkö voittajani vai itseni? – Goctan vesiputous

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi