Tämä on sadas postaus Aikuisinamatkalla.fi blogissamme. Sadas! Avasimme blogimme vuoden 2017 vaihteessa – ja olen tasaisesti kirjoitellut tunnelmia ja kuvauksia Euroopan, Etelä-Amerikan ja Kaakkois-Aasian matkoiltamme.

Sadas postaus antaa aiheen kysyä itseltään: mitä olemme uuden elämänmuodon ja -vaiheen aikana oppineet? Kirjoitan tämän postauksen tajunnanvirralla, joten en edes pahoittele kirjoitusvirheitä tai ajatuskatkoja. Sekin on tärkeä osa tämän hetkistä oppiani.

Ymmärtäminen

Olemme matkoillamme ”muukalaisia”, vieraita toisen kotimaassa ja kulttuurissa. Siksi en halua puhua suvaitsevaisuudesta. Silloin katsoisin heidän elämäänsä vain erilaisuuden näkökulmasta. Mikä oikeutus meillä on suvaita toisen kulttuuria oman filtterimme läpi?

Puhun mieluummin suvaitsemisen sijaan ymmärtämisestä. Uudet kulttuurit ja maisemat kiehtovat ja inspiroivat meitä valtavasti. Ne ruokkivat mielikuvitusta ja avartavat  ajattelua.

Olemme matkoillamme havahtuneet huomaamaan, että erilaisuudesta huolimatta olemme ihmisinä hyvin samankaltaisia. Ohut kulttuurinen pintasilaus on erilainen, mutta syvältä sisältämme olemme ihmisinä hyvin samanlaisia. Viha on samaa. Riippuvuus toisten ihmisten mielipiteistä on samaa. Syyllisyydentunne. Emotionaalinen riippuvuus on samaa.

Kun raaputamme hieman kulttuurin pintasilausta, niin paljastuu, että me kaikki haluamme rakastaa, olla onnellisia ja tuntea olevamme turvassa. Ystävällisyys ja hyväntahtoisuus koskettaa, olimmepa minkä kulttuurin edustajia tahansa. Tämän kautta avaudumme universaalille ihmisyydelle ja inhimillisyydelle. Juhlavaa, mutta oppimisen arvoinen asia elämässämme.

Inspiroituminen

Henri Matisse kävi vuonna 1912 Marokossa ja vaikuttui valon pehmeydestä. Se muutti tavan, jolla hän suhtautui maalaamiseen. Hän yritti ilmaista valon tuomaa tuntumaa ja alkoi poistaa monia piirteitä, joita hän olisi tavallisesti tauluihinsa maalannut. Esineiden ääriviivat katosivat ja tilalle tuli puhtaan valon alueita. Tämä tekniikka mullisti koko taidemaalauksen ajattelun. Ajattelu salli Matisselle vapauden, lämmön ja innon, joka määrittää hänen tuotantoaan.

En toki kerro suuren mestarin oivallusta verratakseni sitä matkaamme tai omaan kehityspolkuuni kirjoittajana. Joskus on vain mukava inspiroitua toisten tarinoista! Se antaa esimerkkiä siitä, että voimme olla elämämme aikana omanlaisia, rohkeasti toisenlaisia, vähemmän varautuneita, enemmän huokoisia ja avoimia, yksinkertaisempia, helpompia ja silti olla oma itsemme.

Matkojen kokemukset haastavat meitä tutkimaan omaa tapaa katsoa maailmaa. Opettelemme katsomaan elämäämme yhä enemmän taidemaalari Matissen tekniikalla. Katsomaan, mitä kohtaa elämässämme oikeastaan korostamme ja mitä häivytämme. Entä jos tekisimme välillä toisinpäin?

Elämänmuutoksemme myötä häivytimme siihen asti elämämme tärkeitä perusasioita, kuten työn ja profession merkityksen. Vähensimme maineen, menestyksen, mammonan tarvetta. Annoimme tilaa vapaudelle. Olemme molemmat tehneet elämämme aikana kovasti töitä, käyneet koulumme, maksaneet veromme, kasvattaneet lapsemme ja tehneet erilaisia valintoja elämämme aikana. Nyt on sadonkorjuun aika! Uskomme, että kiireisen ja nälkäisen halun hylkääminen syventää kykyämme oman näköiseen elämään. Intohimoisempaan elämään!

Nauttiminen

Intohimoinen elämä. Se tarkoittaa elämästä nauttimista koko sydämestä. Niin matkalla kuin kotona. Uskon, että se on ainoa todellinen kumouksellinen asenne, jonka voi näinä aikoina omaksua. Nauttiminen elämästä tarkoittaa lähinnä sitä, että oppii suhtautumaan elämään inspiroituen. Isosti, nöyrästi ja riemuiten.

Nauttiminen vaatii kaikkien tunteiden eri sävyjen läpielämistä. Suru pitää uskaltaa päästää sydämen läpi ja tuntea kipu. Ilo pitää sekin päästää sydämen läpi. Antaa elämän kutittaa varpaista päähän asti.

Olemme oppineet matkojemme myötä nauttimaan elämästämme yhä enemmän. En sano, että nauttiminen olisi aina helppoa, tai että se olisi aina mahdollista, mutta jos jossakin määrin ja mahdollisimman usein voimme sen kokea, olemme oppineemme elämästämme jotain todella kullanarvoista!

Irroitteleminen

Blogin kirjoittaminen on avannut minua itselleni. En ota kirjoittamista enää niin vakavasti. En enää mieti kirjoitusvirheitä, formaattia tai tyyliä. Tyyli on omani. Huonoine ja hyvine puolineen. Tärkeintä on, että se pysyy aitona.

Huomasin huolestuvani, kun blogimme alkoi saada lisää lukijoita. Olimme pitkään Top 10:n luetuimman matkablogien joukossa. Aloin huolestua. Pitäisikö minun kirjoittaa yhä paremmin? Informatiivisemmin? Faktapohjaisemmin?

Kaikkihan sen tietävät, mitä tuosta seurasi?  Ilo alkoi himmetä, epävarmuus hiipiä tekemiseen. Ja kuten kaikessa; kun ilo hiipuu, luovuus karkaa, inspiroituvuus häviää. Nauttiminen alkaa vaatia ponnisteluja ja astumme suorittamisen kaltevalle pinnalle.

Onneksi havahduin tähän nopeasti. Minähän kirjoitan tätä vain ilokseni! Kiitos tästäkin opista! Nyt kirjoitan vain kun inspiroidun. Kirjoitan vain kun nautin. En ole tasalaatuinen. Olen vain omalaatuinen. Se riittää. Mieluummin irrottelen kuin jarruttelen. Luovuus kasvaa kuin jalkakäytävän rikkaruohot kivilaattojen välistä.

Kiittäminen

Sadas postaus! Kiitos teille, kun jaksatte lukea näitä. Kommentoidakin. Kiitos ystävällisyydestänne ja hyväntahtoisuudestanne. Tunne välittyy meille vahvana, aitona ja lämpimänä olemisen tilana. On ollut ilo kuulla, että tarinamme ovat ilahduttaneet – ja osin inspiroineetkin joitakin teistä. Kiitos, kun olette osa elämäämme. Nautitaan elämästä!

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi