Koti ei ole pelkkä talo. Se on myös tunne. Tunne, joka saa mielen rauhoittumaan ja luo oloon turvallisuutta. Elämme maailmassa draaman keskellä; se on täynnä syntymän ja kuoleman, riemun, rakkauden, menetyksen ja menestyksen juonteita. Ilman kotia ja sen luomaa turvaa ja rauhaa, moni saattaisi pakahtua vauhtiin, hektisyyteen ja elämän tuomiin mutkamäkiin.
Sen tunnistaa matkalla melko heti: tämä kaupunki tai kylä on kodikas ja kotoisa. Myös sen, ettei paikka ole meitä varten.
Mistä oikeastaan kodin tunnossa on pohjimmiltaan kyse?
Tämä aihe tuli meille vahvasti mieleemme, kun Etelä-Amerikan matkallamme saavuimme Cuencaan. Kaupunki tuntui heti omalle, vaikka yhtäläisyydet Suomeen ja kotikaupunkiin oli vähäiset. Cuenca sijaitsee Ecuadorin ylängöllä, noin 2500 metriä renpinnan yläpuolella. Asukasluvultaan kaupunki on suunnitelleen Helsingin kokoinen.
Johtuuko kodikkuus sijainnista?
Cuenca sijaitsee Tomebamba joen rannalla. Vesi virtaa rauhoittavasti kaupungin halki – ja joen rannat ovat ihmisten kohtaamispaikkoja. Joessa uidaan, pestään pyykkiä, kalastetaan – ja sen rannoilla näkee ihmisiä piknik koreineen. Tutkijat ovat osoittaneet, että vesi on vetänyt ihmisiä aina puoleensa. Vaikka vesi on hyvin vahvasti kaupunginkuvassa läsnä, tuskin pelkkä vesi elementtinä selittää kodikkuuden tuntoa…
Kaupungin ympärillä piirtyvät vuoret. Näitä ei Suomessa näe. Jylhät vuorten silhuetit antavat hienon kontrastin katseelle.
Johtuuko kodikkuus ilmastosta?
Cuencan subtrooppinen ylämaan ilmasto muistuttaa hyvin paljon Suomen kesäsäitä. Kuten muuallakin Ecuadorin Andeilla, Cuencassa on leuto lämmin ilmasto ympäri vuoden. Päivät ovat yleensä lämpimiä – ja viileitä. Täällä on tosin vain kaksi vuodenaikaa: sateinen ja kuiva. Kuiva kausi, jossa on jonkin verran säiden vaihtelua, osuu kesäkuusta joulukuun. Sadekausi, joka on ominaista aurinkoinen aamuisin ja iltapäivällä sateet, osuu tammi-toukokuulle. Raskaimmat sateet tulevat maaliskuussa huhtikuulle.
Minulle aurinko ei ole täällä liian paahtava eikä sää ole liian kostea.
Vai sen vihreydestä?
Cuencassa on paljon hyvin hoidettuja puistoja. Kaupunki on suurkaupungiksi todella siisti. Puistoissa on omat puistovahdit ja siivoojat, jotka selvästi arvostavat omaa työtään.
Yksi keskeisin puisto on Park Abdon Calderon, jossa mekin vietimme monet illat. Se sijaitsee keskellä Cuencaa; sen ympärillä on kaupungin tärkeät hallintorakennukset sekä vanhoja ja uusia katedraaleja. On myös puistonpenkkejä, jonne ihmiset kokoontuvat keskustelemaan ja nauttivat puiston rauhasta.
Vai sen kauneudesta?
Cuencassa on arkkitehtuurisesti kaunis keskusta. Cuencassa on erittäin paljon hyvin säilyneitä ja entisöityjä kirkollisia tai maallisia rakennuksia 17 ja 18 luvulta. Cuencan historiallinen kaupunginkeskus onkin nimetty Unescon perintökohteeksi.
Tunnetuin rakennuksista on uusi katedraali, jonka siniset ja valkoiset kupolit näkyvät kauas. Siitä onkin tullut koko kaupungin symboli.
Tämän monumenttaalisen ja pyhän rakennuksen taustalla on hyvin maallinen tarina: siihen alun perin suunnitellut näyttävät tornit jouduttiin katkaisemaan johtuen arkkitehdin laskentavirheestä. Huomattiin – onneksi ajoissa, että rakenteet eivät olisi jaksaneet kantaa tornien painoa. Huolimatta arkkitehdin maanantaipäivästä, uusi katedraali valmistui vuonna 1885 ja lopputulos on upea. Sen julkisivu on tehty alabasterista ja paikallisesta marmorista. Kun taas sen lattia on osin peitetty italiasta Carratasta tuodulla vaaleanpunaisella marmorilla.
Cuencassa sijaitsee myös paikallisten pyhä kirkko El Carmen de Asuncion. Kirkko perustettiin vuonna 1682. Sen veistoksellinen kivinen julkisivu ja kultainen saarnastuoli tekevät kirkon erittäin houkutteleva. Sen vieressä oleva värikäs kukkatori täydentää kirkon kauneutta.
Vai sen perinteissä?
Cuenca on moderneista kaupoista huolimatta käsityöläisten kaupunki. Kaupungissa on paljon värikkäitä toreja, joissa myydään erilaisia käsintehtyjä tuotteita. Kaupunki tunnetaan erityisesti tekstiilikäsitöistä, sekä erilaisista huonekaluista. Erityisesti olkihatut ovat Cuencan ylpeys. Usein kuulee puhuttavan Panaman hatuista, vaikka niiden alkujuuret löytyvät täältä. Parhaimmillaan olkihattu on räätälöity kantajansa pään muotoon. Hattu on kallis, mutta sen tarkoitus on kestää pitkään. Miehellä on ainakin kaksi hattua: arkeen ja juhlaan.
Vai sen ihmisistä?
Ecuadorilaiset ovat hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Cuencassa on myös paljon amerikkalaisia siirtolaisia, joten täällä on totuttu länsimaalaisiin. Tämän myötä kaupungissa on tarjolla monenmoista kulttuuria niin taiteen kuin ruoan näkökulmasta.
Koti. Joskus mietimme yhdessä, voisimmeko perustaa kodin muualle kuin Suomeen. Tuskin koti on seinistä tai materiaalista kiinni. Vaikka joskus se on pienestä kiinni:
Uskomme, että koti voi olla missä vaan, kun mieli on kuohunsa kuohunut, viha vihattu pois ja rakkaus tyynnytetty tyyneksi kuin vastasilitetty keittiön pöytäliina.
Silloin koti on seinistä ja materiaalista vapaa.
