Kuvaan tässä postauksessa aikuisuuden iän nautintoja. Niitä kuumia, tummia ja vahvoja hetkiä, jolloin kohtelemme itseämme ja toisiamme hellyydellä ja rakkaudella. Hetkistä, jolloin riisumme itsemme kiireestä ja annamme läsnäolon sykkiä sopusoinnussa todellisuuden kanssa. Hyvät ystävät, puhun nyt kahvin juonnista!
Meidän suomalaisten sanotaan olevan yksi maailman innokkaimmista kahvin juojista, mutta niin ovat vietnamilaisetkin! He eivät ainoastaan juo paljon kahvia, he ovat myös yksi maailman suurista kahvin tuottajista. Ranskan siirtolaiset toivat aikanaan kahvikulttuurin Vietnamiin.
Ajan saatossa vietnamilaiset omaksuivat kahvittelukulttuurin. Sen lisäksi siihen muotoutui oma ainutlaatuinen tyyliin. Vai mitä sanotte kahvista, johon lisätään jogurttia? Tai kananmunia? Tai hedelmiä? Vietnamilaisessa kahvittelussa on aivan oma freestyle!
Yritän kuvailla kahvityyleistä muutamia. En keskity nyt eri kahvilajeihin, erilaisiin valmistusmenetelmiin, suodatustapoihin tai kahvipapujen eri sekoituksiin yksityiskohtaisesti, sillä tieto-taitoni ei kerta kaikkiaan siihen riitä.
Kuvailen kahvihetkiä kahvinnauttijan näkökulmasta.
Siis todella vahvana!
Täällä kahvi tarjotaan todella kuumana, tummana ja vahvana. Siis todella vahvana. Ensimmäinen kahvikokemukseni oli sanalla sanoen: häkellyttävä! Ei yksin kahvin maun vaan myös sen koostumuksen suhteen.
Kahvikulaus oli täyttä ruutia; siirtymistä tuntemattomaan – siirtymistä rytmihäiriöiden taajuuteen, uuteen makumysteeriin, haudattujen makunystyröiden heräämiseen, elossa ja vapaana olemiseen…siis mitä ihmettä tämä on?!
Mieleni on ehdollistettu ajattelemaan, että se haluaa nautinnollisen hetken saavuttamiseen tietyn rakenteisen, paahtoisen ja lämpöisen kahvin. Ei! Tämä ei ole sellaista. Tämä ei ole kahvia! Tämä on hampaisiin takertuva juomaseos! Tämä on kofeiinipiikki! Tämä räjäyttää kertaheitolla vakiintuneet kahvitteluhetkien makuväylät – ja olen varma, että jos olisin juonut koko kupillisen, olisin valvonut samoilla silmillä pari päivää putkeen.
Lähestyn asiaa nöyremmin. Uudet maut pakottavat maistelemaan. Uuden edessä ei voi toistaa perinteistä slogania ”juon nyt kahvia!” Samanlaisena kerta toisensa jälkeen. Niin tuttua, että muistanko edes maistella miltä juomani maistuu?
Täällä on siis kahvissa aivan oma freestyle. Jos haluaa miedompaa kahvia, niin järjestys on se, että kahvi on aina tummaa, vahvaa ja kuumaa – ja sitä loivennetaan vedellä/ maidolla / kondensoidulla maitotiivisteellä.
Useimmat vietnamilaiset juovat kahvinsa vahvana makeutetun maitotiivisteen kanssa. Tuoretta maitoa ei aina ole ollut saatavilla, eikä myöskään jääkaappeja. Vaikka tilanne on muuttunut sähköistyksen myötä, tapa maitotiivisteestä ja ennen kaikkea kondensoidusta maidosta on jäänyt elämään. Tuoretta maitoa on moderneimmissa kahviloissa tarjolla, mutta sitä ei tarjota automaattisesti, vaan sitä saa pyydettäessä.
Pohjoisessa Vietnamissa suosituinta kahviseosta kutsutaan ca phe Nau (ruskea kahvi), kun taas etelässä sitä sanotaan ca phe sua (maito kahvi).
Vietnamin kahvikulttuurissa on paljon erilaisia variaatioita tarjottavana kuin vain perinteinen (maito)kahvi. Alla on muutamia ainutlaatuisia muunnelmia. Koska tämä perustuu täysin meidän makutulkintoihin, näissä voi piillä väärinymmärryksen vaara.
Jogurttikahvi ( Chua ca phe)
Kuten kahvi, myös jogurtti on alun perin tuotu Vietnamiin Ranskasta – ja nykyään se on hyväksytty osaksi paikallista ruokaperinnettä. Jogurtti on melko kermaista. Jogurtti tarjoillaan erilaisilla höystöillä, kuten tuoreella mangolla ja keitettyllä riisillä – ja kaiken kruunuksi lisätään sekaan tummaa kahvia. Tämä saattaa kuulostaa oudolle yhdistelmälle, mutta jogurtti ja vahva kahvi sopii hämmästyttävän hyvin yhteen – vain sekoitus ja nauttimaan!
Munakahvi
Hyvälle maistui myös ilmava vaahtopilvi tumman kahvin päällä. Se syntyy, kun munan valkuainen yhdistetään maitotiivisteeseen- ja vaahdotetaan. Ja tämä runsas vaahtopilvi pursotetaan tumman kahvin päälle. Erittäin näyttävä tapa tarjota kahvi!
Tämän keksinnön taustalla ovat ajat, jolloin maitoa tai maidonkorvikettakin oli niukasti ja vaahto tarjosi kätevän tavan korvata kahvinlisukkeen.
Kahvismoothie
Viime vuosina kahvi on löytänyt tiensä smoothieen. Suosittu mehukauppojen piristys on tehdä smoothie tuoreista hedelmistä ja vahvasta kahvista. Päälle lisätään esimerkiksi ripaus cashewpähkinää. Mitä sanotte kahvista sekoitettuna banaaniin ja avokadoon? Ei muuten maistu hullummalta! Mieleni ehdollistuminen alkaa antaa tilaa, ja perinteinen suomalainen kahvi alkaa tuntua jo perin yksinkertaiselle.
Sokerista herkkua
Kahvi juodaan täällä runsaan sokerin kera. Maitotiivistekin on makeutettu. Tapaa puolustellaan sillä, että sokeri tuo esiin kahvin monimutkaisia makuja. Aivan kuten tumma suklaakin. Kuitenkin, jos haluamme matkailijoina varmistaa, että juoma ei ole liian makeaa, on muistettava pyytää kahvi ilman sokeria. Silläkin uhalla, että kahvilanpitäjä katsoo sinua hieman säälivästi.
Jääkahvi
Ehdoton suosikkimme oli jääkahvi. Se sopii viilentämään kuuman ilman tunnelmia ja myös virkistää mukavasti. Kahviannos tarjoillaan pitkässä lasissa. Vahvaa ja tulikuumaa kahvia kaadetan jääpalojen päälle – ja hetken päästä kuuma neste sulattaa jäät ja juoma on valmis nautittavaksi. Vietnamissa käytetään nykyään pääsääntöisesti pullovettä jääpalojen tekoon, joten saatoimme huoletta juoda juomia jääpalojen kera.
Jääkahvin teon hifistelyversiossa kahvi pakastetaan jääpalamuoteissa. Kahvijääpalat laitetaan lasiin ja lopuksi kaadetaan kuumaa vettä. Emme sellaista juoneet, mutta on kuulemma aivan erimakuista.
Kahviloissa ei yleensä tarjoilla ruokaa. Teimme kuten paikalliset, söimme ensin ja sitten istahdimme kahvilaan rentoutumaan. Ja aina voi napostella hattu huong duong eli auringonkukan siemeniä.
Kahvilat – niissäkin oma freestyle
Hanoi on edelleen Vietnamin kiistaton kahvilakulttuurin keskus. Täällä kahviloita sanotaan olevan asukkaisiin nähden eniten Vietnamissa. Hanoista löytyy kokonaisia kahvilakatuja. Minun silmillä katsottuna voisi puhua jo kahvilakortteleista. Laadukasta kahvia ja laadukkaita löytyy tätä nykyään kuitenkin jo kaikkialta Vietnamia.
Vaikka modernit kahvilat ovat kasvattaneet suosiotaan, perinteisissä katukahviloissa on vilinää jopa aamusta iltaan. Perinteinen kahvila tarkoittaa pieniä muovipöytiä ja pikkuruisia tuoleja kadun varrella. Näissä lasten tuoleissa istuvat isotkin pukumiehet menettämättä kasvojaan.
Katukahviloissa juovat kaikenikäiset ja yhteisenä piirteenä on, että kahvia juodaan kiireettömästi pitkiäkin aikoja. Vanhemmat pelaavat erilaisia lautapelejä. Nuorimmilla näkyvät käsissä kännykät. Kahvilakulttuuri on siis osa yhteisöllisyyttä. Kahvikupin äärellä hoidetaan niin suvun kuin firmankin asiat. Hoidetaan surut ja jaetaan ilot.
Jotkut katukahvilat ovat niin pieniä, että niihin mahtuu vain pari pientä pöytää:
Moderneista kahviloista osa on isojen kansainvälisten ketjujen omistamia, mutta myös persoonallisia, omaperäisiä löytyy hyvin helposti. Tässä yksi esimerkki mielestämme persoonallisesta sisustuksesta:
Kahvihetki. Se on ”the moment” jo sinänsä. Pysähdymme niissä hetkeksi kokemaan arjen pienen ihmeen ja tuntemaan elämän nautintojen voiman. Uusien makujen kohtaaminen. Ihmeet lisääntyvät ja saa voiman kasvamaan.
Vaihtelu virkistää. Kaikkien uusien kahvimakujen jälkeen kaipaamme kuitenkin jo suomalaista kahvia. Sitä lämpöistä, vaaleaa ja mietoa. Omasta mukista. Ehkä siinä piilee yksi aikuisen iän nautinnon salaisuus: saa vain relata, eikä tarvitse ajatella ja analysoida.
