Tässä aikuisuuden iässä tulee hetkiä, jolloin mieluummin juoksee kuin kävelee. Jolloin tekee mieli hypellä tanssiaskeleita katukäytävällä ja nauraa syyttä suotta. Joskus vain valtaa onnentunne – aivan kuin olisin nielaissut ison palasen aamupäivän auringosta ja se alkaisi polttelemaan rinnassa. Aivan kuin se lähettäisi pieniä kipinäryöppyjä joka ikiseen soluun, sormeen ja varpaaseen.
Kaunis Hoi An. Tämä paikka on ihana! Tämä pieni, mutta eloisa kaupunki ansaitsee superlatiivin – upein kaupunki tällä matkallamme. Kaupunki on värikkyydessään ja idyllisyydessään suorastaan valloittava.
Kaupunki, joka pitää sisäiset kipinäryöppymme täydessä hehkussa. Ei ihme, että Hoi Anin vanhakaupunki onkin julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi.
Valon kaupunki
Tulimme tänne yöbussilla Nha Trangista. Päätös maiseman vaihdoksesta oli aivan oikea. Hoi An on kuuluisa historiallisesta arkkitehtuuriastaan. Vanhakaupunki on ilo silmälle, se on pakattu ääriään myöten täyteen kauniita, pittoreskejä rakennuksia. Hoi Anin viehätys löytyykin pikkukatujen sokkeloista. Siellä kävellessä ei voi kuin ihailla hyvin säilyneitä julkisivuja.
…ja elävää katuelämää.
Hoi An on ollut historiansa aikana Vietnamin kaupankäynnin keskus. Se oli merkittävä kohtaamispaikka, kun japanilaiset ja kiinalaiset kauppiaat löysivät paikallisen silkin. Nykään täällä on paljon erilaisia ja erittäin hyväntasoisia vaate ym. asustekauppoja.
Hoi An tärkein symboli on ihastuttava japanilainen silta Tran Phu Street’ n länsipäässä.
Hoi An on kaunis päivällä, mutta iltaisin se kukoistaa! Kaupunki on puettu tuhansiin ja taas tuhanssiin värikkäisiin lyhtyihin. Koko kaupunki on lyhtyjen ympäröimä. Valo valloittaa ja saa meidätkin kylpemään valonsäteissä.
Valo valloittaa ja saa meidätkin kylpemään valonsäteissä.
Valitettavasti kameramme ei vanginnut valon kauneutta, valon ja veden pilkahtelevaa säteilyä. Mutta tunnelma piirtyi ikuisesti sydämeeni.
Valo oli hyvin lempeää. Ei pelkästään lyhdyt, vaan myös ihmisten joen virtaan laskemat kynttilät. Kynttilöillä ihmiset toivoivat henkilökohtaista onnea tai lähettivät niiden myötä edesmenneille ajatuksia tuonpuoleiseen.
Green Apple
Majoituimme Hoi Anissa erittäin siistiin ja toimivaan pikku hotelliin, Green Appleen. Meillä oli tarkoitus olla kaupungissa ja hotellissa pari-kolme päivää, mutta oleilumme venyi viikoksi. Hotellin henkilökunta oli sydämellisiä ja erittäin ammattitaitoisia. Suosittelemme lämpimästi paikkaa kaikille!
Vehreää riisipeltoa
Hoi An antoi myös hyvät mahdollisuudet tutustua paikalliseen elämään. Saimme hotellista lainaan polkupyörät. Niillä huristelimme riisipeltojen lomitse.
Näimme upeasti hoidettuja kasvitarhoja.
Ja upeita lootuksenkukkia. Lampia, joissa kukat hehkuivat eri väreinä. Lootuksenkukat ovat pyhiä seremoniakukkia tässä kulttuurissa.
Kesytimme matkalla myös vesipuhvelin!
Rantaa
Hoi Anissa on hieno hiekkaranta. Mainingit ovat melko kovat, mutta toki siellä uida voi.
Paikallisten kalastajien perinteiset pyöreät veneet olivat erikoisia. Ja vaatii todella taitoa, että saa veneen maingeissa ulapalle.
Nautimme suuresti näistä haihtuvista hetkistä, levähdystauoista elämän tohinan keskellä. Teimme, kuten täällä sanonta kuuluu: Pidä huoli minuuteista, tunnit pitävät huolen itsestään! ”
Ps. Kaakkois-Aasian matka on ollut runsas, moninainen ja vaiherikas. Olemme nähneet ja kokeneet uskomattoman paljon milenkiintoista ja kaunista. Olemme nyt palanneet kotiin ja sulattelemme näkemäämme. Blogin postaukset tulevat eittämättä viiveellä. Varsinkin matkan loppuvaihe oli kokemuksiltaan niin tiivis ja tapahtumarikas, ettei minulla ollut aikaa eikä edes innostusta kirjoittamiseen. Elämä oli niin tuoksuvana ja aistikkaana edessä ja käden ulottuvilla. Mutta nyt jatkan postausten kirjoittamista retrospektiivisesti. Saan nauttia matkalla olosta taas uudestaan. Ja saamme muistot kirjoitettua ylös tähän matkapäiväkirjaamme.
