Mopojen valtakunta – Ho Chi Minh (Saigon)

Runsaus ja eläväisyys on matkailijan nautinto, mutta joskus paljon on liikaa. Minulle paljouden mittari alkoi piiputtaa punaisella Vietnamin suurimmassa kaupungissa Ho Chi Minh Cityssä (ent. Saigonissa). Syy siihen, ei löydy perinteisistä suurkaupunkiin yleensä liitettävistä runsauskertoimista, kuten ihmispaljoudesta, kauppojen tai nähtävyyksien määrästä. Niitäkin täällä on – ja todella paljon! Onhan tämä maan suurin kaupallinen keskus – ja se näkyy kaikkialla.

Katukuvaa katsellessa alkoi minullekin vähitellen valjeta, mitä todella tarkoittaa ”made in Vietnam”.

Sitten se syy…

Tämä kaupunki vaatii jatkuvaa hereilläoloa! Olimme kuulleet jo aiemmin legendoja Vietnamin mopojen (skootterit, kevyt moottoripyörät ym moottoroidut kaksipyöräiset) määrästä – ja toki olimme jo matkamme aikana saaneet maistaa siitä esimakua. Mutta tämä mopojen määrä ja valta on koettava nimenomaan täällä!

Sanotaan, että kaupungissa asuu 10 miljoonaa ihmistä- ja 8 miljoonaa mopoa. Autojakin täällä toki on, mutta vähemmässä määrin. Kadut ovat mopojen valtakuntaa ja kuskit tietävät sen!

Mopot ovat kuin risteilevillä poluilla taukoamatta eteenpäin porhaltavia muurahaisia. Taukoamatta. Niitä ei pysäytä mikään, kuten ei muurahaisikaan! Ei liikennevalot, jalkakäytävät. Jos tulee este, ne kiertävät tai kiipeävät yli. Vietnamilaiset ovat nykyisin hyvin laiskoja kävelemään. Ja se näkyy ja kuuluu!

Täällä ei ajeta, täällä puikkelehditaan

Mopokuskeilta ei tietääksemme vaadita ajokortteja, joten ajotyyli ja säännöstö perustuu lähinnä tiettyyn perinteeseen ja luovuus hoitaa loput.

Jos aikoo – ja pakkohan sitä on välillä mennä kadun yli, jos tässä metropolissa aikoo liikkua. Tässä kaupungissa ei ole yli- eikä alikulkutunneleita. Tien ylitykset pistävät pulssin kiihtymään ja yleisimmät kommentimme kaupungilla liikkuessa ovat tyyliin: ”ei jumalauta, siitä se ajaa”, ”Ei mitään järkeä! Päälle ne ajaa!”

Ainoa järeä ase mopojen ylivaltaa vastaan on asenne! Täällä on turha odotella kohteliaasti vuoroaan. On vain mentävä määrätietoisesti sekaan, osoittaa kehon kielellä, että tästä menemme ja me ei väistetä. Ja ihme ja kumma mopot väistävät. Läheltä piti tilanteita tulee koko ajan, mutta mitä rennommin ja määrätietoisemmin oppii tien yli menemään, sitä paremmin ja nopeammin matka tien yli joutuu.

Ensimmäisen kerran, kun näimme vanhan heiveröisen ja kumaran rouvan astuvan kauppakassiensa kanssa mopojen sekaan, olimme varmoja, että nyt on menoa. Mutta ei! Vanha rouva meni sivuille vilkuilematta tien yli ja mopot puikkelehtivat molemmin puolin ohitse. Siinä meille oppia.
Jotenkin tämä liikenne säännöstö vain täällä toimii, sillä hyvin harvoin näimme kolareita. Enemmänkin laastaroituja käsiä ja kipsissä olevia jalkoja näki nuorilla länsimaalaisilla turisteilla. Ongelma syntyy heti, kun yrittää mennä länsimaalaisin ryhmittymisopein liikenteeseen. Älä aja, puikkelehdi!

Onneksi täällä on muutakin

Oppiihan sitä, mutta turha sanoa, etteikö mopojen valtakunnassa elämä olisi stressaavaa. Onneksi kaupungissa on vastapainoksi paljon vihreyttä ja kauniita puistoja.

Puistonpenkillä istuskella voi keskittyä olemaan läsnä, nauttia luonnoista  ja väreistä. Siinä oleillessa huomaa kirkkaasti sen, miten ylimääräisten ulkoisten ärsykkeiden puuttuessa pystyy innostumaan aivan pienistäkin asioista, kuten törröttävistä ruohonkorsista – tai mikä parasta rauhasta ja hiljaisuudesta!

Puistoissa pelattiin pelejä ja rentouduttiin.

Kaupunki olisi ilman tätä kaoottista mopoliikennettä ehdottomasti suurkaupunkien Top 5 listallamme! Täältä löytyy kaikkea: kulttuuria, arkkitehtuuria ja luovaa hömppää. Mutta tällä erää otimme kaupunkia vain muutaman päivän annoksen.