Nyt on aika keventää tunnelmaa! Aiempien päivien sotamuseoiden ja kuolemankenttien vierailut ovat olleet sen verran tukevaa tavaraa, että tarvitsemme avaruutta ympärillemme – ja aikaa sulatella kaikkea kokemaamme (kts. postaus Jo on perk**e!) Otamme mallia paikallisista: tuomme katseen tähän päivään ja siihen iloon mitä tämä maa, kaupunki ja ihmiset edustavat. Kambodzalaiset arvostavat menneisyyttään, mutta ovat täynnä sydämellistä elämäniloa. Tässä ja nyt!
Istahdamme alas mukavaan kahvilaan ja katselemme ohivirtaavaa elämää. Siemailemme paksua, virkistävää jääkahvia ja aistimme kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Olemme yhtä aikaa sivustakatsojia ja samalla hetkellä keskellä tapahtumia. Tapahtumien hetkellisyys, ajattomuuden tunto ja irrallinen tajunnanvirta. Yhdessäolo. Ne ovat näiden kahvituokioiden parasta antia.
Olemme Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Isossa vilkkaassa metropolissa. Katukuva on läpileikkaus koko maan tämänhetkisestä elämänmenosta ja kulttuurista. Aluksi hätkähdin enemmän. Ajattelin asioiden olevan rempallaan, huolimattomasti tehtyjä ja keskeneräisiä. Niinhän ne usein ovatkin, mutta asiat etenevät painollaan ja ajallaan.
Kahvilan ulko-oven vieressä on iso kyltti: no parking (ei pysäköintiä).
Ja sen vieressä on mopoja ja skoottereita parkkeerattuna. Kahvilan sisään pääsi soluttautumalla mopojen välistä. Täällä jalkakäytävät ovat säilytystä, pysäköintiä ja ostoskojuja varten. Jalkakäytävillä on välillä mahdoton kävellä. Kävely on lähinnä puikkelehtimista liikenteen välissä. Sen vuoksi istahtaminen kahvilan pöydän ääreen tuntuu rauhoittavalle.
Kadussa näkyy iso monttu. Se on merkitty kuten täällä on tapana. Ensimmäisellä tavaralla, joka on joutava ja tilanteeseen sopiva. Arjen käytännöllisiä niksejä.
Monttu ei näytä häiritsevän ketään. Se korjataan kun ennätetään. Täällä on suurempiakin monttuja korjattavana sitä ennen. Sodan jäljiltä. Ymmärrys laajenee.
Jääkahvi viilentää mukavasti. Ajatukset karkailevat. Ulkona on kuuma. Kuumimpaan päiväaikaa läkähdyttävän kuumaa +34 C. Auringossa kuumuus nousee yli 40 C:een. Ihmiset pitävätkin usein siestaa kuumimpaan aikaan. Pienet kaupat ja ravintolat menevät kiinni ja avautuvat taas illan viiletessä. Ihmiset osaavat hiljentää tahtiaan kuumimpaan aikaan.
Katseeni hakeutuu ulos ikkunasta ihmisiin. Naisten tapaan liikkua, olla ja elehtiä. Mielenkiintoista miten näistä pienistä asioista voi havainnoida naisena olemisen tapoja eri kulttuureissa.
Ihailen naisten tummia paksuja hiuksia. Ja nämä naiset ihailevat vaaleita hiuksiani. Hiuksiaan naiset pitävät usein joko nutturalla tai ponnarilla. Miehillä on usein siististi leikatut hiukset. Pikapartureita löytyy sieltä täältä kaupungin katujen varsilta. Toki kapungissa on modernejakin salonkeja. Paikalliset suosivat kadunvarsipartureita.
Tämän kaupungin naisia ei ole stailattu muotilehtien kansiin. Kadun vilinässä näkyy vaatteita, jotka on tiiviistä kankaasta. Niissä on pitsipaljeteilla reunustettuja kauluksia, isoja päärmäyksiä ja kirkkaita värejä.
Nuoret käyttävät jo länsimaalaisimpia vaatteita, mutta harvan nuoren päällä näkyy t-paitaa. Niin naisilla kuin miehilläkin on siisti valkoinen tai värillinen kauluspaita.
Kahvin jääpalat kolahtavat lasiin. Raukeus hiipii kehoon. Paljaat varpaat hakeutuvat kippuralle. Kengät jätetään kahvilassa oven pieleen. Kengät otetaan usein pois myös kauppaan mennessä. Olemme yöpyneet hotelleissa, joissa kengät jätetään ala-aulaan ja asiakkaat saavat hotellin sisätiloihin käyttöönsä sisätossut. Kengät. Oikeastaan sandaalit. Niin naiset kuin miehet läpsyttelevät niillä arjet ja juhlat.
Kahvilan tuuletin hurisee. Keittiön puolella astiat kilisevät. Täällä(kin) naiset ovat kovia tekemään työtä. Kotona ja kodin ulkopuolella. Kovaa, raskasta fyysistä työtä.
Pieni lapsi tepastelee meitä kohti. Kurkistaa pöytäliinan takaa ja hymyilee arasti. Uteliaisuus voittaa. Kurkottaa ja ojentaa meille tekemänsä piirustuksen. Se on täydellinen mestariteos, kaksivuotiaan näkemys elämästä. Tikku-ukko. Äiti kutsuu lasta luokseen. Tilanne on nopeasti ohi. Sydämessä liikahtaa jotain lämmintä, syvää ja pysyvää. Tämän tilanteen olemme kokeneet aiemminkin. Omien lasten kanssa. Lapsen piirtämä tikku-ukko. Globaalisti täydellinen ja samankaltainen eri kulttuureissa.
Lapset kasvatetaan työn ohessa. Lapsiä näkee kauppojen, kojujen, ravintoloiden pöytien alla leikkimässä. Päiväunet nukutaan keskellä elämää riippumatoissa.
Paikalliset naiset hymyilevät paljon. Vaikka kädet olisivat työnraadannasta känsittyneet ja auringonpaahde ja pellolla työskentely on vanhentanut ihon kasvoista liian aikaisin, nämä naiset kantavat itsensä.
Naiset istuvat usein lattialla jalat risti-istunnassa ja vastapäätä on toinen nainen. Täällä naiset porisevat paljon keskenään. Pohtivatko elämäänsä? Sättivätkö miehiään? Kertovatko huoliaan? Sitä en tiedä, mutta viehätyn heidän tavastaan nyökytellä toiselle arvostavasti. Näiden kieli laulaa, se kuulostaa taukoamattomalle sävelkululle, joka saa minullekin hymyn huulille, vaikken ymmärrä mitään heidän puheestaan.
Näyttää siltä, että naista arvostetaan tässä kulttuurissa. He saavat kahvilan pöydässä keskeisimmän paikan. Perhe ympäröi hänet. Mummon, äidin, tädin, siskon. Täällä pidetään yhtä. Näissä kohtaamisissa on kauneutta. Se on ainaista muotia, jota ei muodin evoluutio vanheta ja sysää tarpeettomana romukoppaan.
Tapahtumien hetkellisyys, ajattomuuden tunto ja irrallinen tajunnanvirta.
Kahvilan ohi kulkee nauravia nuoria kouluvaatteet päällä. Heillä on käsissään näyttäviä nauhoja ja kimalteita. Juhlia täällä osataan! Sunnuntaisin pukeudutaan parhaimpiin koko perheen voimin. Tässä kaupungissakin on valtavasti juhlapukuliikkeitä: iltapuku-, karnevaali- ja ennenkaikkea hääpukuja. Valkoisia, paljettisia ja näyttäviä morsiuspukuja. Olemme nähneet hääjuhlia ja – seurueita. Niitä ei pidetä kabinettien kätköissä, vaan kadulle viritetyissä katoksissa. Hääpari ja juhlaväki haluavat tulla nähdyksi, eikä tiivistää tunnelmaa pelkän suvun piiriin. Hääkatoksen ympärille on ripoteltu etukäteen otettuja näyttäviä potretteja hääparista. Kuvissa he poseeraavat erilaisissa kukerretuissa juhlavaatteissa. Hääjuhlaan satsataan!
Kahvilan seinällä on nykyisen kuninkaan Norodom Sihamonin kuva. Hän on toiminut kuninkaana vuodesta 2004. Tajunnanvirta saa hymyilemään. Kambodzan kuningas, valtionpäämies (vähän yli 50 v) on poikamies ja etsii kuningatarta vierelleen. Kuninkaalla ei ole poliittista valtaa, vaan hän toimii lähinnä maansa keulakuvana. Siihen rinnalle tarvittaisiin keulakuvan toinen puolikas. Kuninkaan palatsikin on hieno ja sijaitsee hyvällä paikalla keskellä kaupunkia.
Elämä soljuu, tapahtumat eivät katoa, ne sulautuvat osaksi elettyä elämää. Juomme kahvia viipyilevästi. Hetkestä ja tilanteesta nauttien. Matkalla olo auttaa näkemään ja hyväksymään. Jokaisella siemauksella tunnemme olevamme osa isompaa kokonaisuutta. Sulamme elämän virtaa, flowhun kuin jääpalat lasissa.
