Kambodzalaiset ovat mestareita kuljettamaan ihmisiä ja tavaroita. Erityisesti kaksipyöräisellä kulkuneuvoilla: perinteisillä polkupyörillä tai erityyppisillä mopoilla (mopo, skootteri, kevytmoottoripyörä). Ja kun näiden perään liitetään vetokärry, on enää taivas ja mielikuvitus rajana.

Lähes kaikki liikkuvat kaksipyöräisillä. Mopoa käytetään työjuhtana, tavaran ja ihmisten kuljetukseen. Niiden päällä on yleensä koko perhe.

Koko perhe mahtuu kyytiin

Ennätys, jonka näimme oli kuusi henkilöä (pääkuva). Mutta tarina kertoo, että kyytiin mahtuu enemmänkin. En ole nähnyt Kambodzan liikennettä säätelevää lakiopasta, mutta luulen että sen henki on lyhyesti ja ytimekkäästi: ”aja omalla vastuulla ja henkesi edestä. Jos sattuu vahinkoja, älä tule valittamaan.”

Kypäriä näkee jo paikoitellen. Yleensä se on kuljettajalla, mutta todella harvoin kaikilla kyydissäolijoilla. Yleisin tyyli varsinkin tuk-tuk kuskeilla on säilyttää kypärää ajokopin katossa alaspäin ripustettuna. Näin siitä syntyy oivallinen säilytyslokero kännykälle, lompakolle tai juomapullolle.

Mopoilla saa kyydittyä mitä vain.

Tuorekuljetus: kanoja

 

Sikaa kyydissä

Mopo lisäkärryllä saa jo mahtumaan roimasti enemmän.

Ja ihmisiä.

Eikä polkupyörä jää huonommaksi.

Ja lapset perässä jo pienestä pitäen.

Lapset touhussa mukana

Mopot ovat elämässä mukana myös pysäköintynä. Ne ovat mukana arjessa, töissä. Elämässä.

Ja lepohetkissä.

Kaupungeissa mopot viedään yöksi mahdollisuuksien mukaan kodin sisälle, lukittujen ovien taakse. Toisinsanoen olohuoneeseen. Parhaimmalle paikalle. Olohuone on yleensä myös perheen makuuhuone ja keittiö.

Kuten varmaan tarinasta huomaa, me rakastamme luovuutta!  Tässä luovuus kukoistaa paketoimisen, tasapainotuksen ja kuormauksen suunnittelussa. Kambodzalaiset ovat  tehneet siitä rikkaan ja näyttävän osan omaa kansankulttuuriaan. He ovat suorastaan luovia neroja omassa mestaruusluokassaan. Rikkaasti ja ehtymättömästi!

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi