Tänään vaihdoimme kuningaskuntaa. Siirryimme Thaimaasta Kambodzaan. Nousimme aamulla Bangkokista bussiin ja köröttelimme lähes seitsemän tuntia päämääräämme, Siem Riepiin.

Rajanylityspaikka Poipet oli silmissäni erittäin sekava. Sekä alueena että toiminnaltaan. Thaimaan puolella lähtöleimaus meni mallikkasti, mutta tuloleiman ja viisumin saaminen Kampodzan puolella oli mielenkiintoinen ja erikoinen episodi. Rajatarkastukseen ei juurikaan ollut viitoitusta ja sokkeloisen kulkureitin varrella seisoi jos jonkinmoista valeviranomaista ja varamiestä viittoilemassa luokseen ja valmiina täyttämään lomakkeita puolestamme. Lomakkeita, joita ei oikeasti tarvita. Kekseliäs keksii elinkeinon ja hämmentynyt turisti maksaa huomaamattaan välistävedon. Meidän osalta kaikki meni kuitenkin hyvin. Timon ilme oli sen oloinen, että turha edes yrittää meitä höynäyttää. Ei edes rajamiehet yrittäneet pyytää ylimääräisiä ”rajanylitystä nopeuttavia rahasummia.”

Tämä ei tarkoita, että Kambodza olisi erityisen epärehellinen valtio. Aina missä liikkuu paljon ihmisiä, matkalaisia, turisteja, siellä on hämärämiehiä, taskuvarkaita ja hiippareita. Kameraa tai käsilaukkua huolettomasti roikottava turisti tulkitaan näiden yritteliäiden ammattilaisten luvalliseksi riistaksi. Maasta riippumatta.

Kambodzassa kieli muuntuu khmeeriin, rahayksikkö rieliin. Tosin amerikan dollarit ovat paljolti käytössä.

Kambodza on yli 14 miljoonan asukkaan valtio, joka on monien sotien köyhdyttämä. Riistetty ja ylikävelty valtio. Edelleen maamiinat piinaavat maata, joten kannattanee pysytellä yleisillä teillä ja poluilla. Jalattomia ja kädettömiä maanviljelijöitä näkee kaikkialla. Usein kerjuukuppi kädessä.

Ajamme rajalta bussilla eteenpäin. Thaimaan trooppinen vehreys hiipuu kuivan kauden ruskeudeksi. Bussi keinahtelee epätasaisella tiellä.

Kambodzan maaseutua bussin ikkunasta katsottuna

Ihmisten köyhyys kasvaa, talojen kunto huononee ja autojen vuosikerta vanhenee – ja elämän raadollisuus on näkyvämpää. Roskaisuus on silmiinpistävää. Hiekanpölyinen vana jää hetkeksi leijailemaan kuin haihtuvaksi muistoksi ohi kiitävästä bussista.

Siem Riep – kontrastia kerrakseen

Valitsimme Siem Reapin, koska se sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä maailmankuulusta Angkorin temppelialueesta. Se on nähtävyys, joka kuuluu sarjaan: näe ja koe kerran elämässäsi.

Siem Riep on myös itsessään näkemisen arvoinen. Ei sen historian, vaan sen nykyisyyden vuoksi. Se on kuin muovinen yllätyslelu pääsiäismunassa. Siem Riep on moderni ja länsimaalainen. Se on täysi kontrasti äsken näkemällemme maaseudun arkiselle elämälle. Kaupunki on kasvanut vauhdilla matkailun ympärille. Se on täällä valtava ja tuottoisa bisnes.

Tähän kaupungin  keskustaan ei kannata tulla tutustumaan perinteiseen ja aitoon Kambodzalaiseen kulttuuriin. Se on kuin menisi Suomessa hiihtokeskus Leville ja kuvittelisi näkevänsä palasen aitoa Lappia.

Toki täälläkin on vielä kulmia, joissa elämä soljuu entiseen malliin.

Siem Riepin kujia

Mutta turistipaikkana tämä on yllättävän rento ja välitön. Täällä osataan työkin tehdä rennosti.

Bussiyhtiön toimistolla

Matkalla ollessa tulee käveltyä paljon. Onneksi täältä löytyy jotain perinteistä kambodzalaista osaamista ja tietotaitoa. Hyvää jalkahoitoa – ja jalkojen hoitajina toimivat kalat.

Kalat jalkojenhoitajina. Eikä mitkään aivan pikku kalat.

Nostamme kuuman päivän päätteeksi maljan uudelle kuningaskunnalle! Tuopin hinta on 2000 rieliä eli noin 50 senttiä.

Tutkimusmatka Kambodzaan alkakoon!

Tutkimusmatkamme jatkuu. Sulattelemme kaikessa rauhassa näkemäämme ja pohdimme tuopin ääressä elämän ikuisia kysymyksiä: rauhaa, ihmisyyttä ja toivoa. Aina ei kannata lähteä liikkeelle siitä, mikä meitä kiinnostaa. Silloin voimme nähdä ja kuulla vain sen mitä haluamme. Antaa kambodzalaisen kulttuurin avautua eteemme pikku hiljaa. Meillä on aikaa.

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi