Malesian ja Thaimaan raja. Siinä ylitetään valtioiden maantieteellinen linja. Malesian ringgit vaihtuu Thai bathiin, kieli malaijista thaihin, aikaa säädetään tunnilla taaksepäin ja verkkovirtaan ei tarvita adapteria.
Käytännön rajamuodollisuudet hoituivat nopeasti. Nykyisten määräysten mukaan Thaimaahan lentäen tulevat matkailijat saavat 30 ja maitse tulevat 15 päivän viisumin. Täällä rajamiehellä on kuitenkin valtaa, ja saimme Suomen passiimme pyytämättä 30 päivän leiman. Hienoa. Paljon kanssa pärjää paremmin!
Raja. Tapahtuu muutakin. Mieli etsii horisonttia. Turvapisteitä. Mukavuusalueen rajat repeilevät. Jälleen kerran vanhat ajattelumallit sekoittuvat. Millaiseen kulttuuriin nyt menemme? Yhdet joutuvat kummastelemaan keitä oikein ovat ja toiset asettuvat uuteen kulttuuriin ymmärtämättä mistään mitään.
Luulin aiemmin, että matkailu pelkästään avartaa. Se myös tarkentaa. Näkee enemmän yksityiskohtia. Rajalla olon kokemus ravistelee terveellä tavalla ihmisyyttä ja elämän tavallisuutta. Itsestäänselvyydet haihtuvat. Tässä Malesian ja Thaimaan rajalla olemme nyt kantamustemme kanssa. Terveinä ja vastaanottavaisina. Kykenevinä kävelemään ja aistimaan uutta. Nämäkään seikat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ei tässä aikuisuuden iässä. Eikä missään iässä.
Tutustuminen Thaimaan kulttuuriin voi siis alkaa. Olemme olleet kerran yhdessä Krabilla (katso aiemmat Aasian postaukset), mutta silloin olimme vain parin viikkoa – ja valmiilla pakettimatkalla. Uima-altaan reunalla oleillessa tuntuma todelliseen Thaimaahan ja sen kulttuuriin jäi vain kevyeksi kosketukseksi. Kuitenkin jo tuolloin muistikuvat Thaimaasta jäivät vahvasti positiivisiksi.
Ensimmäinen etappimme on Satun, joka on rajakaupunki eteläisessä maakunnassa. Yövyimme Satunin jälkeen myös sen naapurikaupungissa Trangissa. Vaikka näillä kaupungeilla on oma karttapisteensä maapallon kuperalla pinnalla, yhdistämme kokemuksemme näistä kaupungeista tähän samaan postaukseen. Ne ovat hyvin samankaltaisia, tuikitavallisia thaimaalaisia kaupunkeja. Ne ovat täynnä arkista puuhaa ja elämää. Eikä kummassakaan kaupungissa juurikaan näy turisteja. Mikä rauha ja elo!
Satun ja Trang sijaitsevat samassa provinssissa. Provinssin puu on Thaimaan Ruusupuu tai Pha-yungklaep (Dalbergia bariensis), ja maakuntien kukka on Orchid Tree (Bauhinia acuminata). Maakunnan motto on ”rauhallinen, siisti, ja puhdas luonto”.
Täällä ollessa havahduin huomaamaan, että Thaimaan luonto on hyvin moninainen. Se on paljon muutakin kuin hiekkarantaa. Satunia ympäröi on runsas, koskematon luonto; vuoristoiset metsät sekä erityislaatuinen mangrovemetsä. Se on oikeastaan puiden ja pensaiden muodostama tiheä kasvillisuus, jolle yhteistä on pönkkäjuuret. Magrovemetsä on lumoava näky!
Mielenkiintoisia kulttuurin yksityiskohtia
Samsamit
Satun on yksi niistä neljästä maakunnassa Thaimaassa, joilla on muslimienemmistö (67,8% on muslimeja ja 31,9% ovat buddhalaisia). Useimmat muslimit ovat Malaiji syntyperää, vaikka vain harva tunnustaa etnisen taustansa. Koska Satun oli kuulunut Kedahin sulttaanikuntaan sekä Ayutthaya ja Siam Chakrin dynastiaan. Sen vuoksi Malaijin muslimit ovat voineet avoimesti avioitua Thai buddhalaisten kanssa ilman vakavia uskonnollisia konflikteja. Tämä perinne on luonut oman sosiaalisen ryhmän, Samsamit, joka tarkoittaa ”sekoitettuja.” Rajojen ylitystä ihmisyydessä. Se on olemassa, vaikkei siitä liiemmin puhuta.
Kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt
Yleensä ottaen Thaimaa on helppo ja rento maa matkustaa. Joitakin sääntöjä on kuitenkin matkalaisen hyvä muistaa. Thaimaassa vietetään juuri nyt vuoden kestävää suruaikaa, sillä viime syksynä 70 vuotta valtaa pitänyt Thaimaan kuningas Bhumibol Adulyadej kuoli 88-vuotiaana. Hänellä oli vankkumaton kannatus.
Kaikki valtion virastot pitävät liput puolitangossa kuninkaan muiston kunniaksi. Varsinkin Trangissa edesmenneen kuninkaan kuvia, nuoruusvuodesta viimeisiin aikoihin oli näyttävästi esillä.
Täällä ei pilkata kuningasta. Meidän länsimaalaisten on vaikea ymmärtää sitä, kuinka herkkä ja vakavasti otettava aihe kuningasperhe on Thaimaassa. Sitä se kuitenkin on! Majesteettirikoksilla eli kaikilla kuninkaallisiin kohdistuvilla kunnianloukkaustapauksilla on äärimmäisen vakavat seuraukset. Ulkomaalaisia on pidätetty hyvin viattomiltakin vaikuttavien kommenttien vuoksi.
Toinen loukkaava teko on jaloilla osoittaminen tai jalkapohjien näyttäminen. Se on jotakuinkin loukkaavin ele, jonka maassa voi tehdä. Esimerkiksi riidan yhteydessä se johtaa lähes varmasti väkivaltaan. Nämä kaksi edellä mainittua yhdistettynä onkin jo viranomaisasia. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että jos raha, kolikko tai seteli tipahtaa lattialle, älä ota sitä jalalla kiinni – poljet nimittäin samalla rahassa olevan kuninkaan kuvaa. Ei hyvä!
Ystävällisyyttä ja hymyä
Satunissa ja Trangissa on mukava chilllailla. Olla vaan ja käyskennellä. Nauttia paikallista ilmapiiriä ja -tietenkin ruokaa. Paikallinen ruoka sisältää mausteista thaita, kiinalais- ja Malesian-vaikutteista ruokaa. Jos vain osasi tilata oikein.
Thai kieli on nimittäin hyvin erikoista. Siinä ei ole mitään tarttumapintaa kielelliseen ymmärrykseemme. Onneksi täällä pärjää hyvin elekielellä.
Molemmissa kaupungeissa, mutta ennen kaikkea Trangissa oli todella vilkas iltatori. Iltaisin kokonainen katu, suljettiin tavalliselta autoliikenteeltä – ja katu täyttyi katukeittiöistä, elintarvike- ja vaatekojuista.
Näillä iltamarkkinoilla ihmiset tapaavat toisiaan. Paikassa kuului iloinen puheensolina. Nämä ihmiset! Thaimaalaiset ihmiset ovat todella lämminhenkisiä; hyväntahtoisia ja hymyilevät paljon.
Meidät muukalaiset otettiin iloisina vastaan. Pääsimme jopa muutamaan perhealbumiin, kun ihmiset halusivat ottaa meistä muistoksi yhteispotretin. Sentään nimikirjoituksia ei tarvinnut jaella.
Estetiikkaa
Kaupungit ovat arkkitehtuuriltaan pelkistettyjä, jopa karuja. Thaimaalaiset ovat sielultaan esteetikkoja. Olkoon hotellimme Satunissa ” Gleam resort” – joka oli edullinen, todella siisti ja persoonallinen- siitä hyvänä esimerkkinä.
Katsokaa miten pyyhkeet on laitettu meille tarjolle. Mitä estetiikkaa!
Satun ja Trang ovat perusenergialtaan toiminnallisia, mutta kuitenkin elämänrytmi on hitaampi, jopa mietiskelevä. Tunnelma oli paikoin kuin olisi siirtynyt menneisyyteen. Kuulin melkein hevosenrattaiden kolinan mukulakiveystä vasten ja haistoin kadulla kävellessä lapsuuden hernekeiton tuoksun.
Tunnelmakuva antaa kontrastia tämän hetken maailmaan, jossa valttina on nopeus, kärkevät mielipiteet ja vastakkainasettelu.
Täällä koettu ihmisten arkinen touhu tuntuu jopa rohkealta ja vapaalta. Tiedämme jo länsimaiden kulttuurimuutoksesta sen, että mukavuudentavoittelu ei ruoki vahvoja arvoja tai tunnetta asioiden aikaansaamisesta. Ja juuri niitä ihminen kaipaa kokeakseen elämänsä merkitykselliseksi. Kannatti astua rajan yli.
