Georgetown – kuriton serkku Penangissa

Mitä tulee, kun yhdistää kolme erilaista ja muinaista kulttuuria, alkuperäis- ja siirtomaakansojen arkkitehtuuria, ravistellaan tätä muutaman vuosisadan ajan – ja tarjoillaan parhaan Kaakkois-Aasialaisen katuruoan kera? Saako olla? Sekoitettuna, mutta ei ravistettuna: kaupunki nimeltään Georgetown. Tämä kaupunki sijaitsee Penangissa, Malesian saariosavaltiossa.

Penang on laaja saarialue, jossa on paljonkin hienoja ja mielenkiintoisia paikkoja. Penangin nimi tulee betelpähkinästä, jonka nimi on malaijiksi Pnang. Nimeä näkee kirjotettavan Penang tai Pinang. Keskityimme Penangin osavaltion pääkaupunkiin, Georgetowniin sen historian ja moniulotteisen kulttuurin vuoksi.

Georgetownissa asuu noin 720 000 asukasta, joskin lähialueilla asuu lähemmäs 1,5 miljoonaa. Georgetownin sanotaan olevan ”Kuala Lumpuria vilkkaampi, kurittomampi ja karkeampi serkku. Kuala Lumpur on serkuksista se hieman vakavampi ja bisnestietoisempi. Georgetown on todella eläväinen kaupunki. Kurittomuuttakin löytyy. Täällä muslimi uskonnon vaikutus hieman vaimenee ja sen myötä ravintoloiden, alkoholin käytön ja muun iloittelun korrelaatiokerroin kasvaa.

Georgetown on saanut nimensä kuningas Yrjö III:n mukaan. Jotta näemme Georgetownin sielukkuuden ja moniulotteisuuden, meidän on hieman ymmärrettävä sen historiaa. Lyhyesti. Kaupunki on sekoitus Kiinan, Malaijin ja Intian vaikutteita. Lisäksi siellä on Britannian siirtomaa ajan linnake. Alun perin kaupunki on syntynyt kauppasatamaksi. Kaupungista on tullut ajan saatossa kulttuurien ja uskontojen hybridisekoitus. Tänä päivänä laaja saarialue Penang on moderni alue, jossa kerrotaan jo olevan liian kanssa pilvenpiirtäjiä ja ostoskeskuksia. Sen sijaan Georgetown on säilyttänyt entisyyttään. Nimenomaan vanha Georgetown, kaupungin sydän, on Unescon maailmanperintöluettelossa.

Georgetown on runsauden sekamelska, joka kuitenkin palkitsee ”tutkimusmatkailijat.” Poimimme maistiaisiksi tähän postaukseen muutaman kiinnostavan nähtävyyden. Täällä niitä riittää!

Ensin esittelemme täältä ostamamme uuden huoneiston:

Ei vaineskaan! Olemme nyt Pinang Peranakan Mansionissa.

Pinang Peranakan Mansion – pikkasen parempi residenssi

Pinang Peranakan Mansion tunnetaan myös nimellä Babas ja Nyonyas. Yhteisö oli 1900- luvulla vaikuttanut merkittävien syntyperäisten ja maahan muuttaneiden rikkaiden kiinalaisten kauppiassukujen yhteisö. En edes yritä ymmärtää tai selittää sukujen taustoja. Ne ovat täällä erityisen mutkikkaita ja niiden sisäiset kirjoitetut ja kirjoittamattomat normit ja niiden tulkinta ovat länsimaalaiselle ja asiaan vihkiytymättömälle täysin mahdoton tehtävä. Yhteisön jäsenet kuitenkin tulivat Singaporesta, Thaimaasta ja Intiasta siirtolaisina ja rikastuivat erityisesti Brittisiirtomaavallan aikana. Tämä yhteisö loi Penangiin ainutlaatuisen, äveriään elämäntavan, jonka kulttuurivaikutteet, kuten ruoka ja kieli ovat edelleen nähtävissä tänään täällä. Sen lisäksi yhteisö jätti jälkeensä konkreettisesti erittäin rikkaan ja arvokkaan perinnön antiikkiesineistä ym.

Tämä Pinang Peranakan Mansion, on museoitu koti, joka edustaa 1900 luvun tyypillistä kauppias suvun asumusta. Käymme harvemmin matkoillamme museoissa, mutta tässä oli jotain houkuttelevaa. Tämä ei tosiaan ole mikään kotiseutumuseo virsuineen ja pärekoreineen sivukylän aittarakennuksessa.

Baba-Nyonya museo sijaitsee kartanossa, jossa on asunnut aikansa kuuluisa ja rikas ’Hai Kee Chan”. Kartano oli useita vuosikymmeniä laiminlyötynä ja se pääsi jo rappeutumaan, kunnes kaupunki palautti kartanon entiseen loistoonsa. Täällä pääsee kurkistamaan näiden äveriäiden ihmisten elämäntapoja ja perinteitä. Ennenkaikkea museoidussa kodissa on yli 1000 kappaletta antiikkia ja keräilyesineitä tuolta aikakaudelta.

Kodissa on kaksi kerrosta lukuisine huoneineen. Taidokkaita käsitöitä, vaatteita ja mittaamattoman arvokkaita koruja, astioita ym mitä äveriäällä kotona on.

Emme oikein päässeet selville, miksi tämä yhteisö aikanaan sammui? Jotain kuitenkin tapahtui. Tuliko lama? Muuttuiko kulttuuri oleellisesti? Näyttää kuitenkin siltä, että nämä ihmiset, varsinkin naiset, elivät hyvin suljettua elämää. Kultalusikka suussa. Kultahäkissä. Se pistää miettimään. Kun ihmisen tahto täyttää maailman, se helposti näyttää vankilalta ja muut ihmiset sen vartijoilta. Filosofi Schopenhauerin mielestä tästä tahdosta lähtevät kaikki maailman onnettomuudet.

Clan Jettings – minikylä puujaloilla

Kierreltyämme aikamme antiikkihuonekalujen, silkin, sametin ja menneen loiston keskellä, muistimme Geogetownin toisen nähtävyyden: Clan Jettingsin. Se on yleisnimike vanhalle kiinalaiselle korttelille kauppapaikkoineen, joka on aikanaan rakennettu meren päälle. Ehkäpä tämä nähtävyys tasapainottaa nähdyn tavarataivaan tuntoa.

Näitä laiturikortteleita on Penangissa kuusi kappaletta. Laiturit ovat Chew klaanin yhteisön jäsenten käytössä vuodesta 1880 alkaen. Samaan aikaan kuin äveriäs kiinalaiskauppiassuku asui kartanoissa, tavallinen kansa eli näissä olosuhteissa. Jos oikein ymmärsimme viimeinen laituri rakennettiin vuonna 1960.

Tutustumme Georgetownissa olevaan laiturikortteliin. Paikka ei näytä ensi silmäyksellä kovin houkuttelevalta ja täytyy myöntää, että yksin en olisi mennyt koko paikkaan. Jo sinne johtava tie Pengkalan Weld, on yksi Georgetownin vähemmän miellyttävistä teistä. Se palvelee kaupungin satamaa ja lauttaterminaalia. Alue on meluisa, likainen, ja liikenneruuhkainen. Nyt punnitaan matkailijan mieli, katsotaanko vain miellyttäviä ja pullantuoksuisia paikkoja vai mennäänkö oikeasti katsomaan todellista elämää?

Sataman kätköstä löytyy iso laituri, josta avautuu kapea kävelykäytävä. Sen molemmin puolin on rakennettu (lue kyhätty) vaatimattomi taloja (hökkelimajoja) ja niiden edessä on usein kauppakoju. Täältä löytyy kokonainen yhteisö. Oma muinainen, mutta yhä elävä elämänmuoto.

Laiturit olivat alun perin paikkoja, joihin veneet kiinnitettiin. Työvoima koostui Etelä- Kiinasta tulleista maahanmuuttajista. Koska heillä ei ollut varaa rakentaa taloja maalle, he alkoivat rakentaa puisia, attap-olkikattoisia majoja pitkin klaanin laitureita. Nykyään tämän klaanin sukua ja jälkeläisiä elää yhä täällä.

Attap-katot ovat ajan myötä muuttuneet aaltopahvista sinkkiseen, ja modernit mukavuudet, kuten juokseva vesi, sähkö ja satelliitti-tv:t ovat asukkaiden käytettävissä. Vaikka olosuhteet ovat nykyään täälläkin muuttuneet, näitä narisevia lankkuja pitkin kävellessä saa hetken häivähdyksen siitä, miten ennen on eletty, ja miten vielä nykyäänkin tätä perinnettä ylläpidetään. Kapealta puiselta kävelytieltä paljastuu paikka paikoin reheviä pussitettuja puutarhoja ja näkymiä talojen välillä. Liejuiset puutolpat seisovat jämäkästi meressä.

Pääkäytävä on osin valjastettu turisteille, tarjolla on muun muassa matkamuistoja ja jäätelöä. Mutta kun malttaa katsella hieman sivuilleen, saa esimakua arjesta, mitä se täällä on. Tämä on varsin vaatimaton minikylä puujalkojen päällä!

Pidämme koko ajan mielessä, että nämä laiturit ovat ihmisten asuintiloja, eikä vain turistinähtävyyksiä. Käytämme kameraa hyvin harkiten. Asukkaat ovat kuitenkin avoimia ja ylpeän oloisia elämäntavastaan.

Täällä voi nauttia tunnelmasta kaikessa rauhassa. Täytyy sanoa, että laiturikortteli on nähtävyytenä yksi Georgetownin palkitsevimmista kokemuksista.

Kävimme kahdessa hyvin erilaisessa paikassa. Pinang Peranakan Mansionissa ja Clan Jettingissä. Matkailijana on ulkopuolisen asemassa, joten meidän ei tarvitse vakavissamme analysoida omaa suhdettamme näihin paikkoihin. Joskus on mukava tehdä pohdintoja maailmankuvasta, sattumasta, myötätunnosta ja hyvästä elämästä. Mutta maailmaa ei matkatessa jaksa jatkuvasti parantaa. Maassa maan tavalla.

Tutustuminen kurittomaan serkkuun, Georgetowniin jatkuu. Kaupunki on ennenkaikkea saavuttanut mainetta kahdessa asiassa. Sitä nimitetään Malesian gastronomian keskukseksi, niin ainutlaatuinen ja upea katuruoka kulttuuri täällä on. Toinen seikka on rehevä ja alati kehittyvä katutaide. Mutta niistä enemmän seuraavissa postauksissa!

Tämä blogi toimii myös terveisten välittäjänä teille, mutta myös meidän matkapäiväkirjana. Toivon mukaan voimme istua Timon kanssa vanhoina kesämökin rannassa – ja muistella näidenkin matkojen antia yhdessä.