Jos laitamme silmät kiinni, voimme tuntea itsemme leijailemassa eräänlaisessa yhteisöllisyyden utopiassa. Niin lämminhenkiseltä paikalta tämä Malesian kolmanneksi suurin kaupunki tuntuu. Ja kun avaamme silmämme, tilanne on sama! Vaikka täällä Ipohissa on yli 700 000 asukasta, kaupunki on säilyttänyt matkailijan näkökulmasta omaleimaisuutensa ja erittäin leppoisan tunnelmansa.
Tulimme Ipohiin Cameron Highlands’ltä bussilla (2 tunnin matka) ilman suurempia odotuksia. Valitsimme kaupungin lähinnä siksi, että se vaikutti olevan tyypillinen Malesialainen kaupunki. Kaupunki on syntynyt tinakaivosten ympärille ja sitä ympäröivät maailman rikkaimpiin kuuluvat tinaesiintymät.
Ipohissa on käynnissä hiljainen renesanssi. Täällä turismi on vasta heräämässä. Matkailijat -niin paikalliset matkailijat kuin me muualta tulleet turistit- harvoin viipyvät kaupungissa yli viikonlopun. Ipohissa on tehty viime vuosina kovasti töitä sen eteen, että matkailijat viihtyisivät pidempään. Ja varsinkin meitä, harvoin nähtyjä länsimaalaisia vieraita pidetään kuin kukkaa kämmenellä.
Hyväntahtoisuus koskettaa
Ipohin hintataso on suomalaiseen verrattuna hyvin edullinen. Täällä on varaa ajella taksilla. Itse asiassa on pakkokin, sillä julkinen liikenne on kaupungissa olematonta. Ajoimme taksilla bussiasemalta hotellille. Hinta on alle 4 euroa noin kymmenen kilometrin matkalta. Suomessa ei sillä rahalla taksin kuljettaja käännä edes virta-avainta starttilukossa. Taksi, johon menimme oli jo parhaat päivänsä nähnyt, eikä taksinkuljettajakaan vaikuttanut enää nuorelta mieheltä. Kuljettaja kertoili meille maleiji-englannilla ylpeänä kaupungistaan ja nähtävyyksistä. Hänestä tulikin meidän ”hovikuski”. Hän tuli täsmällisesti sovittuun aikaan ja aina yhtä hyväntuulisena. Käydessämme eräällä temppelialueella, hän esitti, että temppelin läheisyydessä on toinenkin. Erilainen. Hän odotti meitä temppelin ulkopuolella, eikä olisi ottanut maksua siitä!
Aasialaisten luonteenpiirrettä on kuvailtu hyväntahtoisuuden käsitteillä. Ihmiset tervehtivät ja ovat hyvin välittävän oloisia. Esimerkiksi ollessamme syömässä sunnuntaiaamuna dim sumeja aamiaiseksi, viereisen pöydän perhe halusi kuulla, voisivatko he jotenkin auttaa meitä. Tarvitsemmeko lisätietoa ruuasta? He olisivat myös halunneet tarjota omata pöydän kattauksestaan meille, mutta valitettavasti olimme jo syönneet ja vatsamme oli jo niin pullollaan, ettemme kyenneet ottamaan vieraanvaraisuutta vastaan.
Psykologi Piero Ferrucci on tutkinut hyväntahtoisuutta ja todennut sen monia yllättäviä puolia. Hän väittää, että hyväntahtoisuus on piirre, joka ei ainoastaan johdata meitä onnellisuuteen, vaan toimii myös oppaanamme maailmassa, josta on tullut kylmä ja pelottava. Lämpöä ja aitoa läsnäoloa tarvitaan maailmaan, jossa elämäntahti kiihtyy kiihtymistään, teknologia tekee kommunikoinnistamme hätäistä ja etäistä, ja jossa voiton tavoittelu asetetaan korkeammalle kuin sydämemme ääni. Ipohin asukkaiden hyväntahtoisuus tuntuu hyvälle! Se ei ole tunkeilevaa, vaan siitä huokuu aitoutta ja luonnollisuutta, jota itse kokee lähinnä läheisten ja ystävien kanssa.
Piristävä katutaide
Ipohissa on laadittu oma katukartasto, johon on laitettu käveltävään muotoon koko kaupungin nähtävyydet. Poimimme siitä muutaman. Mielestämme herkullisimmat. Käveltyämme kaupungilla, huomasimme, että meitä kaikkein eniten säväyttävää oli katutaide. Täällä on taidokasta muraalitaidetta.
Katutaide on välitöntä ja hauskaa.
Mitä sanotte taiteesta, jotka oli tarkoitettu vuorovaikutteiseksi? Joihin voi katsojana osallistua? Niissä on iloa ja huumoria?
Mikähän kaupunki Suomessa ottaisi tämän idean itselleen? Varma menestys. Näitähän on toki euroopalaisissakin kaupungeissa, mutta täällä katutaide on hauskasti ”piilotettu” kaiken keskelle. Jokaisen kohdalla tuli löytämisen ilo!
Pienet myyntikujat ovat mukavia. Täällä saa kierrellä ja katsella rauhassa. Kukaan ei yritä tuputtaa tai tyrkyttää mitään. So peaceful!
Kauniita rakennuksia.
Ipohin vanha kaupunginosa sai Unescon perintökohde maininnan vuonna 2008 yhdessä Melakan (katso aiempi postaus) kanssa.
Nyt koko katukuvaa on alettu elvyttämään. Vanhaa arvostaen ja uutta luoden.
Valkoinen kahvi ja Ipoh ruoka
Harvalla kaupungilla on omia erikoisuuksia. Erikoisuuksia, joita muutkin haluavat omakseen. Ipoh on kuuluisa valkoisesta kahvista ja Ipoh ruuasta.
Kahvispesialistit valkoisen kahvin varmaan jo tietävätkin, meille tämä oli uusi asia. Useimmat ihmiset luulevat erheellisesti, että nimi ”valkoinen kahvi” tulee kahvin väristä. Oikeastaan värillä ei ole mitään tekemistä nimen kanssa. Nimi viittaa paahtamisprosessiin, joka tehdään ilman lisäaineita tai muita ainesosia. Kiinan sana Bai, paitsi ”valkoinen” tarkoittaa myös ”ilman,” tai ”aitoja”.
Mustan kahvin paahtamiprosessiin tarvitaan yleensä paahtopavut, sokeri, rasva ja vehnä. Prosessi on vähän erilainen valkoisessa kahvissa. Kahvipavut paahdetaan vain palmuöljyssä, ilman sokeria, joka antaa kahvia vaaleamman sävyn.
Tämä alhaisella lämpötilalla ja hitaalla paahdolla tehty resepti on siis luotu ja hiottu täällä Ipohissa. Maistoimme ja nautimme. Timo joi kylmänä ja minä kuumana versiona. Sanotaan, että ”Kun juot valkoinen kahvia, voit maistaa sen eri kerrosten maut. Se on paksu ja aromaattinen.” Tämä on vähän sama kuin viiniä maistellessa. Pyöreä, kulmikas vai suoraviivainen? Aromikas, syvä vai maakellari? Ehkä riittää kun sanomme: ”hyvää oli! ” Ipohin valkoista kahvia pidetään kuitenkin terveellisempänä vaihtoehtona. Siinä ei ole lisäaineita ja maku on puhtaampi.
Maistoimme sitä perinteisessä OldTownin omassa White Coffee kahvilassa.
Täällä on myös olemassa yksi asia, jota suositellaan. Jota ”täytyy” syödä Ipohissa. Se on heidän oma Ipoh ruoka. Pehmeäksi höyrystetty kana (ei mikään äkkiä kasvatettu ja syötetty broileri) ja pavunidut. Todella tuoreen ja raikkaan makuista. Täällä tätä ruokaa syödään kellon ympäri. Mihin aikaan tahansa päivästä.
Ipoh on yllättäjä. Tämän kaupungin olemassaoloon ei ole rakennettu keinotekoisia metatasoja. Ipoh seisoo tehtyjen arjen ja ihmisyyden takana kuin alkuvoimainen sankari/sankaritar. Pieni on suurta!
Ps. Meiltä on kysytty, voiko tätä blogin linkkiä jakaa eteenpäin? Vastauksemme on, että se on meille ilo, jos näin koette. Mielellään itsenne kaltaisille; hyväntahtoisille ihmisille!
