Cameron Highland on tunnettu korkeanpaikan ilmanalasta, Eukalyptus puista, sumumetsästä ja raikastavasta tuulesta. Tänne! Kuala Lumpurin, miljoonakaupungin jälkeen olemme valmiit siirtymään hiljaisenpaan ja vihreämpään maisemaan. Matkamme jatkuu Cameron Highlands’lle. Kauniille ylämaalle, 200 kilometrin päähän Kuala Lumpurista. Täällä pääsemme lähemmäs sademetsän koskematonta kauneutta ja viileämpää säätä.
Bussi kipuaa pientä, kiemuraista tietä ylös korkealle mäelle. Cameron Highlands sijaitsee 1524 metriä merenpinnan yläpuolella. Vuotuinen lämpötila täällä on noin 18 ° C. Päivällä lämpötila harvoin nousee yli 25 ° C. Yöllä lämpö voi pudota jopa 9 C°. Bussin pääteasema sijaitsee Tanah Ratassa. Saavuttuamme perille muutamat matkustajat pukevat ohuet untuvatakit päälleensä. Haloo! Lämpöä on vielä +20 C. Sää on kuin Suomen lämpimänä kesäpäivänä. Toki malesialaisten mielestä pudotus + 34 C:sta + 20 C:een on suuri viilennys.
Teeviljelmät – vihreitä aaltoja
Tanah Ratasta vielä ylemmäs vuorelle, noin 4 km päästä alkavat upeat viljelykset. Tämä ilmanala on ihanteellinen erilaiseen viljelyyn, kuten mansikoiden ja ennenkaikkea teenviljelyyn. Ne tuntuvat jatkuvan lähes silmänkantamattomiin.

Nämä ovat juuri niitä näkymiä, joita kannattaa katsella hitaasti ja nautiskellen. Teeviljelmät avautuvat eteemme laineilevan virtaavana kuin meditatiivinen meri. Viljelykset myötäilevät kukkuloiden ja vuorten rinteitä. Vihreän eri sävyissä nousevat ja laskevat teepensaat muodostavat silmiimme erilaisia aaltoja.

Viljelysmaat kumpuilevat, kasautuvat ja taas ikäänkuin pyörivät erilleen. Tätä katsellessa hiljaisuus muuttuu musiikiksi ja luonto tanssii!
Teeviljelysten laidalta löytyy myös teenvalmistus – ja jalostuspaikka. Sen yhteydessä sijaitsee myös teehuone, jossa sai valita paikan teelaaduista mieluisimman aromin. Joimme siellä kupit teetä ja ison palan tuoretta mansikkajuustokakkua. Makujen mielihyvää!

Cameron Highlandsin alue on nimetty maanmittaaja Sir William Cameronin mukaan, joka sai tehtäväkseen kartoittaa aluetta vuonna 1885. 40 vuotta myöhemmin saatiin tie valmiiksi läpi sademetsän – ja alueelle pääsi muuttamaan brittiläisiä ja paikallisia. Loppu onkin kirjoitettu teekulttuurin historiaan. Täällä tuotetaan suurin osa Malesian tuottamasta teestä.
Sademetsän kätkössä
Meitä kiinnosti täällä myös erilaiset vaellusreitit. Kävimme jo tulopäivänä tekemässä muutaman kilometrin mittaisen vaelluksen. Pääsimme siellä irti suurkaupungin pölyistä ja saimme nuuhkia sademetsän aromeja, trooppisen metsän tuoksuja.

Seuraavana päivänä otamme oppaan mukaan. Näihin sademetsiin ei ole mukava eksyä. Tarzan ei tiettävästi asu näillä kulmilla. Vaellus tekee nöyräksi. Luonto on kaunis ja vielä monin tavoin koskematon. Täälläkin luonto tanssii, mutta rytmi muuttuu täysin. Teeviljelmien wienervalssi vaihtuu sambaksi tai oikeastaan kiihkeäksi rumbaksi. Puut, kasvit, sammaleet, ruohot…kaikki kietoutuvat toisiinsa. On vaikea hahmottaa mistä mikin alkaa ja mihin jokin päättyy. Sillähän ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Olemme kosteassa, vettä tihkuvassa, vehreässä sademetsässä. Valokuvat eivät tee oikeutta, metsä imee kaiken valon.
Värit ovat vahvat. Tuoksut ovat väkevät. Kun silmät alkavat tottua vihreyteen ja valon vaihteluun, alkaa erottaa paljon värejä ja yksityiskohtia.
Katse pysyy polussa.

Täällä luikertelee 30 erilaista käärmelajia. En aio ottaa selvää asiasta enempää. Polut ovat liukkaita ja välillä pystysuoria.

Tyyneys ja rauha asuu näissä viheriöissä. Maasta ja puusta riippumatta. Malesian eukalyptuksessa tahi Suomen koivussa. Kiipesimme Cameron Highlansin korkeimmalle vuorelle. Näkymät olivat sumean pilviset. Askellus oli tärkeintä.
Kannatti tulla. Cameron Higlands on paikka, jossa näkee paikallista elämää. Maanviljelijöitä, jotka työskentelevät maatiloilla ja erilaisilla plantaaseilla. Viljavia rinteitä, laaksoja ja metsän vehreyttä.
Kaupunki ja bisnekset jatkavat kasvamistaan. Alueella asuu nyt yli 38 000 asukasta. Puhuttuja kieliä ovat Malaiji, mandariini, tamili ja Englanti. Uskontojakin on monta: Islam, buddhalaisuus, taolaisuus, hindulaisuus, kristinusko ja sikhiläisyys. Mäelle mahtuu monenlaista.
Tänne on nykyisin rakennettu isoja lomaresortteja. Kaupunkilaiset ja eläkeläiset pakenevat kaupunkielämää ja haluavat tulla tänne lepäämään ja viilentymään. Mutta vielä täällä on jäljellä rauhaa ja paikallisuutta. Koimme, että Cameron Highlands on yksi Malesian katsomisen arvoisista vihreistä keitaista. Täällä kokee tuntemusta siitä että olemme yhtä aikaa muukalaisia ja että kuulumme kaikkialle. Luonto on siis puhutellut! Tanssimme jatkuu!
Ihania kuvia, mukaansa tempaavaa tekstiä matkaltanne ! Kiva, kun jaatte ajatuksianne ja matkakokemuksianne ! Matkakuume nousee.
Mukava kuulla, että tunnelmakuvat välittyvät! Onhan se vaan upeaa kokea ja oppia uusia asioita tässäkin aikuisuuden iässä. Matkakuumeeseen on vain yksi lääke – GO!?