Kaduilla parveilee ihmisiä. Eteen avautuu askel askeleelta mielenkiintoinen, jännittävä ja rosoinen kaupunki. Olemme tulleet Kuala Lumpuriin.
Matka kesti Melakasta Kuala Lumpuriin noin kolme tuntia. Bussiterminaalista jatkamme vielä metrolla kaupunkiin. Aurinko paahtaa höyryävänä asemarakennuksen takaa. Lähdemme tepastelemaan kohti hotellia. Ihmiset kyyristelevät kuumassa, asfaltin hehkuttamassa helteessä. Lämpö on kietonut kaupungin syliinsä kuin olisimme turkin hihassa.
Kuala Lumpur on Malesian suurin kaupunki ja liittovaltion pääkaupunki. Suurkaupungin väkiluku on lähes 1,9 miljoonaa ja esikaupunkeineen noin 7,2 miljoonaa. Suurin osa asukkaista on malaijeja ja kiinalaisia, mutta kaupungissa asuu myös runsaasti intialaisia. Tämä täytyy nähdä ja kokea vaikka emme ole suurkaupungin hälinän ystäviä.
Läkähdyttävän paljon kaikkea
Kuala Lumpurin kadut ovat sekavia ja eläviä, ylhäällä näkyy tummana kiiltävät pilvenpiirtäjät ja alhaalla katse hakeutuu roskia täynnä oleviin takapihoihin. Täällä sovinnaiset kauneusarvot joutavat romukoppaan.
Kuala Lumpur elää yötä päivää. Se sykkii kiihkeänä.
Täältä löytyvät kaikki entinen ja nykyaikainen. Malesian kuninkaan asunto, parlamentti ja lainsäädäntöelinten virkahuoneistot. Trendiravintolat ja luomuravintolat, nykytaiteen museot, klubit, pubit, kahvihifistelijät ja hipsterit. Todella megalomaanisen isot ostoskeskukset.
Tänne on siroteltu ja mahdutettu hyvin eri tyyppisiä ja – tyylisiä rakennuksia. Kaupunkikuvalle ovat ominaisia pilvenpiirtäjät sekä siirtomaa-ajan rakennukset. Arkkitehtuuriltaan kaupunki on sekoitus kiinalaista ja mannermaista tyyliä.
Näyttää siltä, että Kuala Lumpurille on käynyt kuten äkkirikastuneelle usein käy: hamutaan paljon yhtä ja toista, isoa ja kiiltävää, jolloin oma tyyli katoaa. Sanotaankin, että Kuala Lumpur on kasvanut voimakkaasti, osin jopa hallitsemattomasti, erityisesti 1990-luvun nousukauden aikana. Nykyisin talouskasvu on hidastunut, mutta kaupunki on edelleen yksi Kaakkois-Aasian tärkeimmistä taloudellisista keskuksista. Täältä löytyvät isojen firmojen ja pankkien rakennukset. Malesian hallinnosta osa on siirretty uuteen hallinnolliseen pääkaupunkiin Putrajayaan.
Nopean kasvun aikana rakentamisen suunnittelu on jäänyt vähemmälle ja tämän vuoksi osa kaupungin kaduista on kapeita ja mutkittelevia. Kävelijä löytää harvoin tien suojateitä. Tämä on autoille suunniteltu kaupunki. Kadut ovat monikaistaisia, joten ylikulkusillat ovat tarpeellisia. Niitä onneksi löytyy sieltä täältä. Jopa Timon piti pyöritellä muutamaan kertaan karttaa, ennenkuin kadut alkoivat hahmottua. Uudemmat pilvenpiirtäjien täyttämät alueet ovat sen sijaan huolellisemmin suunniteltuja.
Elämän raadollisuus
Kadun toisella puolella on marmoria ja toisella puolella rosoista betonia. Sulassa sovussa. Rikkaat ja köyhät. Työhön kiirehtivät ja jalattomat kerjäläiset. Täällä näkee ihmisiä, jotka käyvät elämänkamppailua jokapäiväisestä leivästä. Joko kravatti kaulassa tai almukuppi kädessä. Tätä kaikkea katsellessa mieleen tulee vanha viisaus: kaikkia maailman ihmisiä yhdistää kolme asiaa: rakkaus, aika ja kuolema. Siinä me kaikki ihmiset olemme tasavertaisessa asemassa.
Täällä on hyvä harhailla. Tuntuu, että matkailijan tärkein taito on kiinnittää huomiota ikään kuin turhiin, elämän reunoilla oleviin yksityiskohtiin. Muuten moni asia jää huomaamatta ja kokematta. Kaupunki on villi ja hillitön. Se on samaan hengenvetoon rento ja huoleton. Kadulla kävellessä emme tunnista väkivallan uhkaa, turvallinen mieli on koko ajan läsnä. Ihmiset ovat ystävällisiä. Ehkä hymyttömämpiä kuin muualla. Urbaani psykoosi hengittää ihmisten niskaan ja painaa harteita alaspäin. Suurkaupungin jatkuva hälinä, levottomuus ja autojen tööttäilyt tekevät askeleesta raskaamman.
Petronas Twin Towers
Kuala Lumpurissa on toki viheralueita. Niitä pitää kuitenkin etsiä. Yksi löytyi läheltä Petronas Twin Towerseja.
The Golden Triangle on kaupungin kaupallinen keskittymä, jossa on myös vilkas yöelämä. Se sisältää Kuala Lumpurin kenties kuuluisimmat nähtävyydet. Pilvenpiirtäjät Petronas Twin Towers lienevät tunnetuimmat. Ne ovat 452 metriä korkeat tornit, joita yhdistää kävelysilta. Nämä olivat valmistuttuaan maailman korkeimmat pilvenpiirtäjät. Ne ovatkin hyvin vaikuttavat. Sekä päivällä
Että illalla
Petronas-tornien yhteydessä on ehkäpä kaupungin hienoin ja kallein ostoskeskus Suria.Siellä tyydyttyvät monen naisen ja miehen päiväunelmat. Kovalla rahalla.
Me tyydymme pelkästään katselemaan ja nauttimaan atmosfääristä.
Itsemme huoltoa
Ilmasto on täällä trooppinen, eli lämmin ja kostea ympäri vuoden. Vuoden keskilämpötila on 26,2 °C. Kuukausien väliset keskilämpötilaerot mahtuvat noin yhden asteen sisään. Vuosittainen sademäärä on korkea (2 427 mm). Sateet jakautuvat jokseenkin tasaisesti ympäri vuoden. Sateisimmat kuukaudet ovat huhtikuu ja marraskuu. Täällä muutaman päivän oleillessamme koimme aurinkoisia, todella helteisiä päiviä, sekä yhden kovalta kuulostavan ohikiitävän ukkosen ja pari erittäin sateista päivää.
Hyödynsimme sateisten päivien tuomaa raukeutta huoltamalla itseämme. Matkatessa tulee käveltyä paljon. Pelkkä kävely on kuitenkin pitemmän päälle liian yksipuolista. Rinkkaa ei jaksa kantaa pelkillä jalkalihaksilla. Valitsimme tällä kertaa hotellin, jossa on hyvä kuntosali.
Ja uima- allas.
Tärkeää on tietenkin myös ruokailu. Satoi tai paistoi. Söimme paikallisella Jalan Alorin ruokakadulla.
Kerran söimme Aasian kymmeneksi parhaaksi rankatussa sisälle rakennetussa katuruokapaikassa Loop 10:ssä.
Tätä kaikkea kokemaansa sulatellessa ja sydämen ääntä kuunnellessa voikin pohtia, millaisiin arvoihin ja elämään tahtoo sitoutua. Rakkaus, aika ja kuolema. Tärkeitä ja vahvoja sanoja meille kaikille pohdittavaksi.
