Bussilla Malesiaan – ensimmäisenä etappina Melaka

Lähdemme aamiaisen jälkeen rinkat selässä paikalliselle bussiasemalle. Nyt alkaa toden teolla omatoimimatkailu. Tekee hyvää astua ulos matkailun peruskuplasta! Meillä ei ole siis mitään ulkopuolisen tuomaa valmista matkareititystä tai opastusta taustalla. Kaikki isot linjaukset ja pienet  yksityiskohdat ovat meidän itsemme käsissä ja päässä.

Timo on luonut matkamme dramaturgiaa. Kunnia ja iso kiitos siitä hänelle. Timon työn ja oman matkailun kautta hankittu 3D näkökyky ja kartanlukutaito siivittää meitä rohkeasti eteenpäin. Tässä aikuisuuden iässä voi jo nauttia aikaisemmin hankitusta osaamisesta ja kokemuksesta. Mikään ei tule kuitenkaan ilmaiseksi. Matkan suunnittelu vaatii aikaa ja paneutumista. Mistä lähtevät bussit? Mihin aikaan? Tarvitaanko viisumeja? Tämä omatoimimatkailun tapa antaa meille sopivaa haastetta ja vapautta. On myös mukava huomata, että jaksaa kulkea rinkkojen ja kantamusten kanssa. Liike tuo liikettä ja voimaa karttuu koko ajan lisää.

Tänään ylitämme rajan ja matkamme jatkuu neljän tunnin bussimatkan päähän Malesiaan. Bussi lähtee klo 11.15, perillä olemme valoisan aikaan klo 15.15.

Tapaamme matkamme ensimmäisen pahantuulisen ihmisen – bussikuskimme. Bussikuskit ovat usein persoonia! Heidän tavasta tervehtiä ja puhutella matkustajia voi jo päätellä tulevan automatkan ajotyyliä. Tänään mennään lujaa ja nykien. Vuoroin kaasua ja jarrua pohjaan! En edes kaiva matkalukemista esille.

Malesia! Tähän maahan kiteytyy eräänlainen unelmamme ja matkalla olemisen kirvoitus. Ennen tätä elämänmuutosta saatoimme lausahtaa kiireisen työpäivän jälkeen: ”eiköhän lähdetä Malesiaan?” Tai kun tuli taivaan täydeltä räntää: ” eiköhän lähdetä Malesiaan” tai kun pakkasmittari kiristi lukemiaan – ”Malesiaan! Timo on työnsä puolesta lentänyt Malesiaan, mutta emme kumpikaan enää muista perusteita, mistä tämä yhteinen slogan lähti liikkeelle. Samapa se, tässä me nyt olemme menossa Malesiaan! Odotukset maata ja sääolosuhteita kohtaan ovat siis lähtökohtaisesti viritetty korkealle. Ehkäpä liiankin korkealle. Tarkoituksemme on nähdä Malesiaa laajemminkin, joten mielenkiintoista nähdä löytyykö Malesiasta Sangri La’ mme. Siihen voimme vastata vasta myöhemmin.

Bussimatkassa on tunnelmaa

Bussit ovat todella nykyaikaisia: ilmastointi toimii ja matkustajilla on hyvin jalkatilaa. Täällä on bussifirmojen välillä kova kilpailu, joten hinnat ja kalusteiden kunto pysyvät hyvinä. Molemmat nautimme bussilla matkustamisesta. Pitkät bussimatkat ovat suorastaan meditatiivisia miniretriittejä. Maisevat liukuvat ohitsemme ja ja on aikaa olla.

Malesia on suuri palmuöljyn tuottaja – matkan varrella sen huomaa.

Rajan ylitykset menevät jouhevasti. Pysähdymme Singaporen rajalla ottamassa lähtöleiman passiin ja tekemässä tuloselvityksen taas muutaman kilometrin päässä Malesian puolella. Suomen passi on täälläkin kovaa valuuttaa. Näissä rajanylityksissä nousee erityinen ylpeys Suomea kohtaan. Huomaa, että Suomella on hyvä maine maailmalla.

Melakassa perillä

Malesian ensimmäinen etappimme on Melaka (tai Malakka, Malacca, malaijiksi Melaka). Viivähdämme täällä kolme päivää. Kaupunki on väestöltään isompi kuin Helsinki, tällä hetkellä täällä lienee noin 700 000 asukasta. Melakan vanha kaupunki julistettiin vuonna 2008 Unescon maailmanperintöluetteloon. Täällä on siis oltava sitä jotakin.

Saavuttuamme Melakan bussiasemalle, löydämme toiselta puolelta asemaa lähtevät paikallisbussit.

Yksi niistä menee suoraan hotellimme eteen. Hintataso tipahtaa heti roimasti Singaporen hinnoista. Bussimatka maksaa 1,5 RM eli euroissa 25 senttiä. Kyllä Suomessa julkinen joukkoliikenne maksaa maltaita! Bussikuski ja paikalliset ottavat asiakseen neuvoa meitä jäämään oikeaan paikkaan. Enpä muista milloin meille on niin innokkaasti vilkutettu, kun jäimme onnistuneesti bussista pois. Wau, mitä ihmisiä. Olen ihmisten ystävällisyydestä lukenut, mutta kun sen itse kohtaa, sydän sulaa ja länsimainen kyynisyyden idut alkavat sulaa. Hotellissamme palvelu pelaa.

Melaka herää eloon

Edellisessä maassa Singaporessa sakotettiin lain voimalla, jos ei käyttänyt suojatietä. Täällä ei suojateitä edes ole! On opittava lukemaan liikennettä ja puikkelehdittava autojen välistä tien yli. Tämä vaatii totuttelua ja roimasti rohkeutta. Mutta yli on mentävä – nälkä jo painaa. Viehätyimme Jonker Streetin katuruokailuun. Siellä söivät paikalliset -silloin ruoka on yleensä tuoretta ja nopeasti vaihtuvaa.

Seuraavina päivinä kaupunki herää meille eloon. Viikonloppuisin kaupunki herää muutenkin eloon, tänne tullaan kauempaakin ostoksille. Singaporelaiset käyvät täällä suurissa ostoskeskuksissa, aivan kuten me käymme Viron puolella. Vaihtelun ja halvempien hintojen toivossa.

Melakan arkkitehtuuri on saanut vaikutteita Euroopasta ja Aasiasta. Portugalilaiset, hollantilaiset ja sittemmin englantilaiset valloittajat ovat aikanaan kukin vuorollaan jättäneet jälkensä kaupunkikuvaan. Tyypillisen kadun varressa on kapeita, yleensä kaksikerroksisia kauppa-asuinrakennuksia. Täällä näkee myös kaupunkikuvassa toisenlaisia roskisdyykareita.

Merkittäviä nähtävyyksiä Melakassa on mm. portugalilaisten rakentaman A Famosan linnoituksen jäänteet. Hollantilaisten vallattua kaupungin linnoituksesta jäi jäljelle vain portti.

Kaupungintalo on hollantilaisten rakennuttama kuvernöörinrakennus. Nykyään se toimii museona.

Eri uskontojen rakennuksia on sulassa sovussa. Melakassa on myös monia historiallisia kirkkorakennuksia. Pyhän Paavalin kirkko oli portugalilaisten katolisten rakennuttama, mutta myöhemmin se muutettiin hollantilaisten ylimysten hautapaikaksi.

Cheng Hoon Teng on 1600-luvulta, vieläkin aktiivisessa käytössä oleva temppeli.

Bukit China on suurimpia kiinalaisia hautausmaita Kiinan ulkopuolella. Se rakennettiin Malakan sulttaanikunnan huippuvuosina, kun Kiina lahjoitti sulttaanille prinsessa Hang Li Pon. Alue on todella suuri ollakseen kaupungin keskellä. Se oli osin hoitamaton alue. Siellä oli hyvä käydä kävelyllä.

Chen Hoon Teng rakennettiin 1645, ja se on Malesian vanhin buddhalainen temppeli. Siksi se pysyy keskeisenä paikkana jumalanpalveluksissa buddhalaisen yhteisön keskuudessa Melakassa. Kaikki rakennusmateriaalit temppeliin sekä rakentajat ja käsityöläiset temppeliin on tuotiin Kiinasta.

Jonker Walk – päivällä ja yöllä

Melakan katukuva on osoitus Malesian värikkäästä historiasta ja rikkaasta monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Ehkä kaikkein nykyaikaisin ja elävin nähtävyys on Jonker Walk- keskustan Chinatown katu. Se oli aiemmin tunnettu antiikkiliikkeistä.

Kuitenkin vuosien mittaan se on täyttynyt vaatteista, käsitöiden myyntipisteissä, ravintoloista sekä kaikesta tavarasta jota ilmankin voisi moni ihminen elää.

Eniten hehkutettu tapahtuma on Jonkerin yömarkkinat perjantaista sunnuntaihin Silloin kadut täyttyvät kaukaakin tulleista ihmisistä ja myyjien määrä lisääntyy.

Erittäin suosittuja ovat katuriksa ajelut. Täällä oli miellytty satuhahmoihin.

Jotka yöllä ovat kuin vilkkuvia joulukuusia. Täällä ihmiset selkeästi pitävät kirkkaista ja näyttävistä valoista.

Kadun vilinässä ei ollut kuolleita kohtia, mikä on tärkeää  tämän tyyppisen viihteen onnistumiselle. On yleisökaraokea:

Katukaraoke oli erittäin suosittu yleisömäärän perusteella. Ja nimeomaan kypsemmän iän suosiossa. Emme vielä kokeneet tätä viihdemuotoa omaksemme. Kuuntelimme aikamme eläytyviä ja kaikkensa antavia esityksiä, mutta emme syttyneet soinnuista.

Kävimme katsomassa kadun iltavilinää kahtena peräkkäisenä iltana. Nautimme ensisijaisesti joen rantakävelystä, lempeästä ihoa hellivästä lämmöstä ja ihmisten rennosta olemisesta.

Melaka on samanaikaisesti historiallisen kaupunginosansa kautta viehättävästi vanhahtava ja isojen ja modernien ostoskeskusten kautta uudistuksia viljelevä. Kaupunki on kompaktin kokoinen. Sen nähtävyydet ovat helposti kävelymatkojen päässä ja hyvin kartalle jäsennetty.
Esittelimme yllä vain muutamia, mutta meidän silmissämme tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Malakan kauneus ei sievistele tai sulje silmiä todellisuudelta. Täällä turismi on vasta heräämässä. Ihmisten työntäyteinen elämänmuoto ja jokapuolella näkyvä ja kuuluva arkinen aherrus tekee tästä paikasta ainutlaatuisella tavalla elävän.

Kohdevalaistunakaan tämä kaupunki ei yritä peitellä ryppyjään ja syviä uurteitaan.

Se arvostaa omaa kulttuuriaan, eikä yritä miellyttää turisteja liikaa. Se jos mikä miellyttää meitä, aikuisen iällä matkalla olevia. Tällainen kohde antaa tilaa. Ei ole alleviivattu ja tulkittu puhki.