Ovet ovat nyt uudelle auki – matkaan!

Vuosi 2017. Kiitos kaikille teille eri viestimien kautta tulleista kommenteista, rohkaisusta, kehuista – ja kysymyksistä liittyen vuoden vaihteessa tapahtuneeseen elämäntapa muutokseemme. Myötäelämisenne tuntuu hyvälle!

Nyt olemme siis avanneet ovet uuteen vaiheeseen elämässämme. Emme enää raottele ovea tai koputtele oven takana, vaan olemme räväyttäneet sen auki sepposen selälleen.

Minulta on kysytty urheilutermein: miltä nyt tuntuu, kun mieli ei enää täyty työn tohinasta? Tai kun kalenteri ei enää vartioi ajankäyttöämme?

Vastaukseni on epämääräinen, mutta vahvasti positiivinen. Mieli kuorii tällä hetkellä itseään, löysyttää vauhtia ja päästää irti päivän rutiineista. Mieleen tipahtelee vain irtoajatuksia työuran ja koko tähän astisen elämäni varrelta. Kaikki nämä heijastuvat päässäni lähinnä ääriviivoilla hahmotettuina kokonaisuuksina. Kaikki näyttäytyy vielä samassa kuvassa: taannoisena, äskeisenä ja tämänhetkisenä. Ei ole vielä yksittäisten analyysien aika.

Sen kuitenkin tiedän jo, että työstä luopumiseen liittyy asioiden pois antamista. Se tuo haikeutta, mutta ennen kaikkea keveyttä. En tarvitse enää hallita aikaa eikä suoritteita. Se tuo vapautta. Uskon, että joskus on kadottava ja luovuttava entisestä, jotta pystyn – ja pystymme- taas piirtämään elämän kokonaisuuden ääriviivat uudella tavalla näkyviksi. Ehkä saan itsestäni käyttöön uusia puolia, joita en ole voinut käyttää työssäni. Mielenkiinnolla odotan muutoksen tuomia tunnelmia ja niiden vivahteita.

Meiltä on myös kysytty yhteisesti, miltä tuntuu lähteä pariskuntana ”aikuisina matkalle”? Vastauksemme: ”On vaihdettava narratiivia. Emme enää odota lomaa, nyt heittäydytään!”

Heittäytymisen synonyymejä ovat muunmuassa paiskautuminen, viskautuminen, syöksyminen, antautuminen, eläytyminen ja omistautuminen.

Nyt on valittava noista synomyymeistä huolella narratiivimme! Emme halua paiskautua, viskautua tai syöksyä mihinkään suinpäin, elämää voi edelleen suunnitella. Kiirettä ei ole!

Ehkäpä noista synonyymeistä voisi parhaiten kuvastaa sanat antautuminen, eläytyminen ja omistautuminen. Antautuminen saattaa herättää kielteisiä mielikuvia, kuten luovuttaminen tai veltostuminen. Uskomme kuitenkin, että aito antautuminen on jotain muuta. Se ei tarkoita alistumista; passiivista minkä tahansa hyväksymistä, tai että lakkaisimme tekemästä suunnitelmia tai ryhtymästä myönteiseen toimintaan. Antautuminen sisältää yksinkertaisen, mutta syvällisen viisauden, jonka mukaan on parempi antaa myöten elämän virralle kuin vastustaa sitä.

Meidän on siis vain antauduttava uusille kokemuksille, luovuttava vanhoista tavoista elää. Myönnän, että se on tässä iässä vaikeaa, mutta vain sillä tavoin voimme hahmottaa maailmaa ja rajoja uudelleen. Kirkastaa ajatusta siitä, mikä todella on aikuisuuden matkamme ytimessä. Me siis pariskuntana ihmettelemme, tutkimme elämän luonnetta ja aitoa yhdessäoloa. Uusi elämä vaatii rohkeaa eläytymistä ja omistautumista toisillemme.

Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki on kiinnostavaa ja mahdollista. Toiveemme on, että pystymme koskettamaan koko tunneasteikkoa lämmöstä epämukavuuteen. Nämä kaikki ovat eittämättä edessämme. Tuleva uusi matkamme tuo varmasti tullessaan positiivisia ja negatiivisia tunne-elämyksiä. Sanotaan, että matkaajalle ensimmäinen askel on aina vaikein. Se irrottaa tilasta ja siirtää toiseen. Askel on haaste etsiä uutta ja vaihtaa näkökulmaa. Toinen askel on jo helpompi ja kolmas vieläkin kevyempi. Vähitellen pääsemme taas yhteiseen rytmiin.
Nyt jätämme Etelä-Amerikan matkakertomukset hetkeksi. Palaamme näihin Ecuadorin, Perun ja Bolivian reissumme kuvauksiin myöhemmin.

Laitamme uusia postauksia matkamme varrelta. Otamme toisiamme kädestä kiinni ja katsomme minne elämän tuoksut ja maut meidät johdattavat.