Otavalon mökki osoittautui elämykselliseksi yöpymispaikaksi. Olimme tottuneet Suomessa hyvin erilaiseen äänimaailmaan, tai oikeastaan äänettömyyteen, yön hiljaisuuteen. Täällä ei ollut hiljaisuutta! Kun päivisin niin kovaa ääntä pitävät ihmiset rauhoittuivat nukkumaan, alkoi kuulua maaseudun eläinten äänet: lehmät, kanat ja kukot sekä erityisesti kaupungin laitamilla omia reviirejään suojelevien kulkukoirien joukkotappalujen melske. Etelä-Amerikassa rakastetaan koiria, omia ja vieraita ja ei kenenkään omia. Irtokoiria näkyi kaikkialla ja ne elivät ilmeisimmin sulassa sovussa ihmisten keskellä aiheuttamatta suurempaa harmia. Aluksi niitä hieman arastelin, mutta yllättävän äkkiä niihinkin tottui. Oli pakko.

Söimme aamiaisen mökkiä vuokranneen rouvan, Myrjamin luona. Hän oli erittäin eloisa, hyväntuulinen ja vieraanvarainen – ja selvästi rakasti omaa rooliaan pienen majoituspaikan pyörittäjänä. Meidän lisäksi pihapiirissä oli toinen pariskunta Susan ja Jeff Amerikasta. Heidän kanssaan oli mukava päivittää Ecuadorin tietämystä ja kuulla uusia vinkkejä Ecuadorin maisemista. Timo innosti heitä lähtemään mukaamme tutustumaan Otavalon laaksoon, vaeltamaan Cuicochan laguunin reitille läheisen Cotacachin kaupungin reunamalle.

Otavalon laaksossa sijaitsevat sekä Otavalon että Cotacachin kaupungit. Otavaloon olimmekin jo aiemmin tutustuneet (postaus Otavalo – ne kuuluisat käsityömarkkinat). Molemmat kaupungit lepäävän kahden tulivuoren Cotacachin ja Imbabuuran välissä. Cotacachi tulivuori oli 4.939 km korkea, 11. korkein vuori Ecuadorissa. Alkuperäiskansojen tarinoissa luonnonmaisemat ja vuoret saivat usein ihmisten hahmot, niin myös nämäkin vuoret. Cotacachi vuori on ”nainen”, jonka nimi on: Maria Isabel Nieves Cotacachi. Legendan mukaan hän rakasti ”Taita” eli toista vuorta, miespuolista Imbaburaa. Se on aktiivinen tulivuori vaikka se ei ole purkautunut historiansa aikaan. Ei siis vielä ole ollut tulivuorten välistä perheriitaa.

Lähdimme siis yhdessä Susanin ja Jeffin kanssa Cotacachin kaupunkiin paikallisbussilla. Kaupunki on jo sinänsä näkemisen arvoinen paikka. Se on kuuluisa artesaani kaupunki, joka on erikoistunut nahkatavaroiden ja niistä tehtäviin erilaisiin ja taidokkaisiin käsitöihin. Täältä olisi löytynyt nahkatakkeja, vöitä ja lompakoita taas rinkan täytteeksi, mutta maltoin mieleni.

Cotacachi on kaupunginkuvaltaan kaunis, punaisen ruskeat tiilikatot ja monivärinen seinät sulautuvat aurinkoon.

Plaza de Armas:

Cuicochaa kohti…

Kun olimme kiertäneet tarpeeksi kaupunkia, etsimme taksinkuljettajan, joka heittäisi meidät Cuicochan laguunin vaellusreitille. Se oli julkisen liikenteen ulottumattomissa. Timo sai neuvoteltua taksin todella edullisesti ,ja lisäksi vielä taksinkuljettajalta lupauksen noutaa meidät takasin sovittuna aikana. Nostan Timolle hattua, kaikki tämä muutamalla espanjan sanalla ja valtaisalla elekielellä. Taksikuskin heitettyä meidät vaellusreitin alkuun ja nähtyämme takavalojen häipyvän mutkan taakse, mietimme mahtaakohan kuljettaja pitää lupauksensa paluu kyydistä. Täällä oli vain luotettava ecuadorilaisen sanaan.

Cuicochan kraateri muotoutui massiivisen tulivuoren purkauksen seurauksena noin 3100 vuotta sitten. Siitä syntyi noin 3 km pitkä ja 200 m syvä (joissakin lukee 5 km/ 300 m) romahtanut järvialue, jonka keskellä on kaksi saarta. Tulivuori on ollut lepotilassa siitä lähtien. Yhdessä läheisten tulivuorten Imbaburan, Mojandan ja Cayamben aiempien purkausten tuloksena, Otavalon laaksossa on erittäin hedelmällinen maaperä. Täällä on käytännössä ympäri vuoden kasveilla kasvukausi. Kerrotaan, että kesäpäiväntasauksen aikana, alkuperäiskansojen shamaani käyttää Cuicochan vettä kylpyyn rituaaliin puhdistautumista varten. Siinä lepytellään vuoria pysymään tyynenä ja vakaana.

Luimme, että järven nimi on ”Lago del Cuy” eli marsujärvi. Nimi annettiin, koska saaren keskellä oleva toinen isompi saari on marsun muotoinen. Yritimme koko laguunin kierroksen aikana, hahmottaa tätä marsun hahmoa, mutta no… ehkä sykkyrällä nukkuvan marsun siitä jotenkin erotti.

Marsu (guinea pig) on täällä erittäin tärkeä eläin; moni asia ja maisema on nimetty niiden mukaan. Ne ovat myös osa ecuadorilaista arkiruokaa, mutta nykyisin yhä enemmän juhlapyhien ateriaa. Marsut ovat ja ovat olleet myös erittäin tärkeä proteiinlähde korkeilla paikoilla eläville. Ne ovat helppo- ja nopea kasvuisia. Superfoodia siis.

Vaellusreittimme meni laguunin ympäri, se muodosti noin 20 km polveilevan reitin hienoissa maisemissa. Reitin saattoi halutessaan mennä joko myötä- tai vastapäivään ympäri järven. Valitsimme suunnaksi vastapäivän tuulien vuoksi. Näillä korkeuksissa tuulet voivat olla todella kovia ja kylmiä, vaikka aurinko paistaakin lämpimästi. Meille sattui onneksi hieno sää, vai muutamassa kohdassa piti pitää hatusta kiinni.

Vietimme seuraavat 4 tuntia kraaterin reunalla kulkevalla luonnonkauniilla polulla. Polku kulki 3246 metriä korkealla merenpinnasta, joten kävelimme jälkeen ohuessa ilmanalassa. Näin korkealla en ollut koskaan aiemmin käynyt. Kävely sujui kuitenkin yllättävän kevyesti. Ehkä maisemien kauneus ja luonnon rikkaus siivitti jaksamista. Polku kulki välillä mäntyjen ja eukalyptus puiden lomitse, jotka olivat sopeutuneet korkeaan paikkaan. Polun varrella oli runsaasti erilaisia kukkia ja värikkäitä perhosia.

Polun varrella oli lukuisia näköalapaikkoja, joista oli valtavan hienot panoraamanäkymät järvelle.

Tapasimme myös muita matkailijoita, paikallisia ja ulkomaalaisia. Paikallisille tämä alue on erittäin suosittu retkeilypaikka, ja he kävivät marsujärvellä veneretkeilemässä.

Kolmen tunnin jälkeen vaellus ja ohut ilmanala alkoivat jo tuntua jaloissa, mutta palkinto eli lepo ei ollut kaukana. Viimeinen tunti ja reitti laskeutui onneksi loivasti takaisin alkupisteeseen. Kokemus oli hieno, maisemien ja oman jaksamisen näkökulmasta.

Mutta päästäänkö takaisin Cotacachiin? Tuleeko taksi?

Kyllä. Taksi tuli juuri minuutilleen siihen aikaan kuin pitikin. Kuljettaja myhäili tyytyväisenä. Ecuadorilaiset olivat kunnian miehiä, jos hänen puheesta oikein ymmärsimme. Ja se piti kyllä paikkansa koko matkan ajan, täällä homma toimi ja puheet laitettiin lunastukseen.

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi