Ensimmäiset päivät Etelä-Amerikassa, Ecuadorissa ja maan pääkaupungissa Quitossa kävelimme varsin pehmein askelein. Aikaero tuntui kehossamme, elimistön biologinen kello yritti tahdistaa itseään paikalliseen aikaan. Länteen suuntautuvat lennot aikaistavat univaihetta ja tällä leveysasteella se tarkoitti seitsemää tuntia.
Otimme siis rauhallisesti. En ollut ennen käynyt täällä, joten nähtävää ja aistittavaa riitti. Timo sen sijaan oli vieraillut täällä, joten pääsimme lähtemään rennosti tutkimusmatkallemme kaupunkiin. Uusi on aina virkistävää! Yhtäkkiä kuulimme ympärillämme vain espanjaa. Tunnistimme siitä muutamia sanoja. Näillä sanoilla oli pärjättävä – ja tokihan sanasto matkan aikana karttui. Onneksi osaamme kansainvälistä elekieltä. Tajuntaani kirkastui vähitellen totuus: En ole töissä! Olen matkailija! Olen lomalla!
Loistin Suomen talven valkaisemana kuin valkoinen majakka näiden ruskettuneiden ja tummahiuksisten ihmisten keskellä. Mahtavaa, aurinko paistaa. El Sol! Uskomatonta, olemme täällä!
Quito (virallisesti San Francisco de Quito) on yksi maailman korkeimmalla sijaitsevista pääkaupungeista (2 850 metriä merenpinnasta). Quito sijaitsee kaupunkina upealla paikalla. Se on pitkässä, kapeassa laaksossa Andeilla, Pichincha-tulivuoren ja Machángarajoen välissä, noin 25 kilometriä päiväntasaajasta etelään.
Vaikka olemme terveitä, oli välillä otettava ylimääräisiä henkäisyjä. Totuttelu tähän korkeanpaikan kaupunkiin alkoi henkäys, haukotus ja askel kerrallaan.
Huomasimme pian, että Quito on suurkaupunki, täällä asuu yli 1,6 miljoonaa. Se on Ecuadorin toiseksi suurin kaupunki; vain Guayaquil on suurempi. Quito jakaantuu kahteen pääosaan: vanhaan ja uuteen kaupunkiin. Uudessa kaupungissa ovat tärkeimmät ostosalueet, yliopistot ja monia valtion virastoja – ja nyt myös meidän yöpymispaikkamme.
Meitä kuitenkin veti puoleensa historia ja Quiton vanha puoli (Casco antiguo). Vanha kaupunki on hyväksytty vuonna 1978 Unescon maailman perintökohteiden listalle. Unescon mukaan Quitossa on useista kaupunkia koetelleista maanjäristyksistä huolimatta koko Latinalaisen Amerikan laajin, parhaiten säilynyt ja vähiten muuttunut historiallinen keskusta. Siellä on säilynyt useita kolonialismin aikaisia rakennuksia, jotka on tehty enimmäkseen auringossa kuivatusta tiilestä. Varakkaamman väen talot on rapattu ja kalkittu. Onhan tässä katseltavaa!
Siirtomaa-ajan kirkkorakennusten tyyliä kutsutaan ”Quiton barokiksi”. Siinä on vaikutteita koko Ecuadorin laajasta historiasta ja kulttuurista, espanjalaisten, italialaisten, maurien, flaamilaisten ja intiaanien taiteesta. Sen puhtaimpia edustajia ovat San Franciscon ja Santo Domingon luostarit. Hallintorakennukset ovat raskasta espanjalaista tyyliä. Keskusaukion reunalla sijaitsevat katedraali, arkkipiispan asunto, kaupungintalo ja hallituksen rakennus.
Istuskelimme kauniissa puistossa. Elämänsyke oli kiivasta, mutta jotenkin rauhallista. Ihailemme ecuadorilaisten tapaa ottaa tila haltuun. Heillä on kävellessään rytmi veressä, eivätkä he laahustaneet kadun reunoja. Mutta he kuitenkin tarvittaessa väistivät! En sitä ensimmäisenä päivänä puistossa istuessani vielä tiennyt, mutta tulin matkamme aikana vielä monta kertaa hämmästymään ecuadorilaisten ihmisten ystävällisyyttä, vieraanvaraisuutta ja heidän iloista elämänasennettaan. He olivat myös hyvin kansallistuntoisia, kuten monen muukin maan väestö, jolla on ollut sotaisaa historiaa naapurimaiden kanssa.
Ehkä seuraava, ensimmäisenä päivänä tapahtunut episodi kuvaa tätä hyvin. Istuimme siis kaikessa rauhassa kauniissa puistossa. Ympärillämme oli hienoja hallintorakennuksia, ja kuten Timo osasi kertoa, olimme paikallisen parlamenttitalon edessä. Olimme pääkaupungin kaikkein pyhimmässä ja tärkeimmässä puistossa. Kohta huomasimme, että paikalle alkoi marssia runsaasti sotilaita ja poliiseja. Totesin Timolle, että enpä olekaan nähnyt konekivääreitä ja aseita pitkään aikaan näin läheltä. Mitähän täällä tapahtuu? Taustalta, kauempaa kuului joitakin poliittiselta huudoilta kuulostavia iskulauseita. Millainen maa tämä Ecuador olikaan? Eikö tämä kuitenkin ollut aika turvalliseksi luokiteltu? Myös paikallisia ihmisiä alkoi virrata paikalle. Jotain täällä tapahtuu. Tunnelma alkoi tiivistyä. Ratsupoliisit tulivat myös paikalle. Hevoset hirnahtivat hieman rauhattomasti. Huomasimme myös väkijoukossa vilahtelevan siviilipukuisia poliiseja: tummissa puvuissa, tummat lasit silmissä ja radiopuhelin huomaamattomasti korvalla. Salaiset agentit. Huonoin maastoutumisasu ikinä, he loistivat majakkana yhtä paljon kuin minä tässä väkijoukossa.
Viereemme istui pariskunta, joka vuolaasti kertoi meille tapahtumasta ja sen tulevasta kulusta. Valitettavasti emme osanneet espanjaa ja he eivät englantia. Koska emme ymmärtäneet toisiamme, rouva puhui juuri niin kuin sen ajatellaan auttavan: vielä kovempaa ja enemmän espanjaa. Kohta paikalle tulvahti koko puistollinen ihmisiä, sotilaita ja poliiseja. Rouva viittilöi minua katsomaan parlamenttitalon parvekkeelle – ja toden totta- siellä seisoi Ecuadorin presidentti Rafael Correa ja vilkutti kansalle. Correa oli ollut vallassa jo vuodesta 2007 ja herätti paljon tunteita puolesta ja vastaan. Täällä presidentillä on vielä valtaa ja paikalla oli sadottain Correan kannattajia.
Torvisoittokunta aloitti Ecuadorin kansallislaulun soittamisen – kaikki nousivat seisomaan ja lauloivat mukana. Kansallistunto oli käsin kosketeltava. Vieressä istuva rouva nykäisi minua katsomaan vasemmalle. Sieltä tulikin iso ja näyttävä juhlaparaati: sotilaita lippuineen, juhla-asuineen ja hevosineen. Vieressä tunnelmaa hengittävä rouva käänsi jälleen katseeni oikealle – sieltä tuli pienten lasten kulkue Ecuadorin lippuja heiluttaen. Presidentti vilkutti jälleen. Nyökyttelin rouvalle ihastuneena ja näytin hänelle, että olen vaikuttunut ja kiitollinen hänen monisanaisesta esitelmästään.
Mikä vastaanotto! Kiitos, että otitte meidät näin juhlavasti vastaan! Meidän iloa ei sumentunut tieto, että tämä oli joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina tapahtuva näytelmä. Yritämme olla tervetuliaistoivotuksenne arvoisia matkalaisia!
