Matkustuskohteen vangitseminen tekstiin ei aina ole helppoa. Mistä aloittaisin, ja miten saisin tiivistettyä paikan ytimen, jotta pääsemme etenemään luontevasti toimintaan ja liikkuvaan kuvaan. Olemme nyt Varsovassa, Puolan pääkaupungissa. Ja kuvaukseni alkaa näin: ”Scarlet O’Hara ei ollut kaunis, mutta sitä harvoin tulivat huomanneeksi ne, jotka joutuivat hänen viehätysvoimansa lumoihin, kuten Tarletonin kaksoset olivat. Hänen kasvoistaan oli liian selvästi sekoittuneena hänen äitinsä, ranskalaissukuisen rannikon aristokraatin, hienot sekä hyvinvoivan irlantilaisen isän karheat piirteet. Mutta ne olivat viehättävät.”

Puolan pääkaupunki Varsova on kuin Tuulen viemän klassinen ja paljon siteerattu aloitus. Olkoon se nyt sopiva – joskin todella kaukaa haettu– metafora kuvata Varsovan kaupunkikuvaa. Ihastelen kirjailija Margaret Mitchellin tapaa todeta, että ”Scarlett ei ole kaunis; kohta kuitenkin kehuu hänen viehättäviä kasvoja ja sitten taas uutterasti ja tavattoman kauniisti toteaa, että Scarlett ei ole kaunis.”

Olen aivan samaa mieltä Varsovan kaupunkikuvasta kuin Mitchell Sara O’Haran kasvoista: ”Varsova ei ole kaunis, mutta sitä harvoin tuli huomanneeksi ne, jotka antautuvat kaupungin lumoihin, kuten meidän kävi Timon kanssa. Varsovan kaupunkikuvassa on liian selvästi sekoittuneena Preussit kuningaskunnan arkkitehtuuriset hienot ja kommunistiaikaiset karheat piirteet.”

Varsova on siis rumankaunis tai oikeastaan kauniinruma. Sen kaupunginkasvoihin on jäänyt runsaasti historian aikana sodan tuomia haavoja ja valloittajien tekemiä rokonarpia. Historiansa aikana Varsova on kärsinyt pahoin sodissa lukuisia kertoja. Varsovaa on oikeastaan mahdotonta ymmärtää ilman, että tutustuu hieman sen historiaan.

Jotta ymmärrämme…

Varsova on joutunut taistelemaan olemassaolostaan lähes koko historiansa ajan. Viimeisenä sotaisena näyttämönä oli puolalaisten kapina saksalaismiehittäjiä vastaan toisessa maailmansodassa. Saksalaiset joukot kukistivat kansannousun 63 päivän rajujen taisteluiden jälkeen ja Hitlerin käskystä tuhosivat suuret osat kaupungin keskustaa maan tasalle. Eloon jääneet ja kiinni saadut kapinalliset lähetettiin keskitysleireille ja siviiliväestö karkotettiin kaupungista. Jo edellisenä vuonna, huhtikuussa 1943, Varsovan silloin vielä elossa olleet, gettoon suljetut juutalaiset olivat nousseet kapinaan, joka oli niin ikään kukistettu verisesti.

Sodan jälkeen Puolaan muodostettu kommunistihallinto piti Varsovaa pääkaupunkina. Varsovaa jälleenrakennettiin ja vähitellen kaupunki alkoi elpyä talouden, tieteen ja kulttuurin sektoreilla. Monia historiallisia kohteita, esimerkiksi Varsovan vanhakaupunki ja historialliset pääkadut, rekonstruoitiin vanhaan asuunsa.

Vuodesta 1955 Neuvostoliiton romahtamiseen saakka Puola oli osa Varsovan liitoksi kutsuttua kommunistista blokkia. 1990-luvulla Puolassa siirryttiin suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Puola liittyi sotilasliitto Natoon 1999 ja Euroopan unioniin vuonna 2004. Tästä alkoi Varsovan todellinen elpyminen ja sen jälkeen kaupunki on käynyt läpi kasvojenkohotuksen.

Varsinkin Varsovan vanhakaupunki on kaunis. Taidokkaan ja kokonaisvaltaisen jälleenrakennustyön ansiosta vanhakaupunki onkin valittu Unescon maailmanperintökohteeksi.

Kävimme ajelemassa myös Varsovan kaupungin keskustan ulkopuolella. Varsovassa on hyvä ja halpa julkinen liikenne. Astuimme ensimmäiseen ratikkaan, jonka arvelimme menevän kaupungin ulkolaidalle. Varsovan keskustan ulkopuolinen osa oli rakennettu pääosin ”moderniksi, sosialistiseksi metropoliksi”. Todella isoja massiivisia betonirakennuksia, valtavia kerrostalokolossiumia, joiden olemassaolo selittyy vain sosialistisen unelman ymmärtämisen kautta. Myös modernimpia rakennuksia löytyi kaiken tämän keskeltä.

img_0247

Uusi itsenäistymisen aika

Varsova onkin omalla tavallaan monipuolinen kaupunki, joka alkaa vähitellen olla Euroopan merkittävimpien kaupunkilomakohteiden joukossa

 

Mielestämme Varsovan parhaisiin puoliin kuului monipuolinen ruoka- ja kahvilakulttuuri. Kaupunki oli täynnä aivan mahtavia ja kekseliäitä kahviloita ja ravintoloita.

img_0248

Nykyään ulkomaiset ruoat ovat kaupungin ravintoloissa huomattavasti perinteisiä paikallisia suositumpia, pizza- ja pastapaikat, kebab-ravintolat ja Spinxs-ketjut ovat vallanneet kaupungin. Myös erilaisia fuusioravintoloita löytyi runsaasti.

Kun poikkesimme turistikaduilta hieman syrjäisemmille kaduille, huomasimme, että täällä elää ja voi hyvin myös perinteiset bar mlecznyt – maitobaarit. Niissä saa paikallisia aterioita – ja ne ovat todella edullisia. Täällä on tilaa siis istahtaa ja oleilla kaupungin vilinää katsellen. Ja jos asia kiinnostaa, täällä viinakioskeista saa alkoholia 24 tuntia vuorokaudessa.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Varsova on parilla miljoonalla asukkaallaan Euroopan unionin seitsemänneksi suurin kaupunki, ja myös pinta-alaltaan se kuuluu suurimpien joukkoon. Kaupungin keskusta on varsin pieni ja kompakti, mutta se on kokonaisuutena todella laaja, ja siellä etäisyydet kaupunginosien välillä ja niiden alueellakin ovat pitkiä ja puuduttavia. Autoja on paljon ja niiden ylivalta tekee kaupungista tukkoisen ja välillä myös tunkkaisen. Tähän oli selkeästi yritetty jo vaikuttaa, vilkkaiden katujen ylittäminen sujui pääosin mukavasti ja turvallisesti maanalaisia tunneleita pitkin. Mutta edelleen täällä autot ovat etusijalla, ja ihmisee pistetään kävelemään tunneleihin. Sateisina päivinä tämä tosin tuntui meistä ihan hyvälle idealla. Siellä oli erilaisia kojuja ja ruokapaikkoja.

Paljon nähtävää

Nähtävää täällä riittää. Kävimme muun muassa vanhankaupungin rajana toimivilla keskiaikaisilla muureilla. Sen ympärillä myydään kaikenlaisia: perinteisiä, kohtuuhintaisia, käsitöinä tehtyjä matkamuistoja. Tottakai tämäkin paikka on saanut osansa halvoista matkamuistomyymälöistä ja rihkamanmyyjistä.

Mielenkiintoinen kohde on muurien lähellä oleva Marie Curie –museo. Siellä on esitetty seikkaperäisesti tämän radiumin ja poloniumin löytäjä, tieteelle omistautuva tiedenainen ja hänen elämä tiedemiesaviomiehensä rinnalla.

Lähellä sijaitsee vielä pari vanhoista ajoista kertovaa merkittävää muistomerkkiä. Varsovan kansannousun kunniaksi vuonna 1944 pystytetty patsas sekä Valtion arkeologinen museo (ul Dluga 52), joka sijaitsee 1600-luvulta peräisin olevassa asevarastossa.

Meidän ehdoton suosikki oli Szlak Krolewski eli Kuninkaallisten tie. Tämä neljän kilometrin pituinen reitti alkaa Plac Zamkowy -aukiolta eli kuninkaanlinnan edestä ja kulkee aina Lazienkin puistoon asti. Kävelyreitti kulkee Nowy Swiatin kautta ja al Ujazdoskie -tietä pitkin puistoon, joka on tunnettu mm. hienosta Chopinin patsaastaan. Reitin varrelta löytyy upeita kirkkoja kuten Pyhän Annan kirkko 1400-luvulta, ja myös presidentin virka-asuntona toimiva Radziwill-palatsi.

Reitin varrella on myös museoita, kuten Etnografinen ja Chopin-museo. Näissä emme käyneet sisällä, sen sijaan Pyhän Ristin kirkko houkutti sisäänsä. Kuulimme, että sen yhdessä pilarissa on vain 39-vuotiaana kuolleen Fredric Chopinin sydän – hänen kuoltuaan se toimitettiin Pariisista Varsovaan. En tiedä, lämmittikö vai karmaisiko tieto meitä?

Muista museoista Kansallismuseo ja Puolan armeijan museo sijaitsivat samassa rakennuksessa, ja nämä kummatkin antavat melkoisen tietopaketin Puolan historiasta.

Nykytaiteesta kiinnostuneille reitin varrella oli nykytaiteen museo, joka sijaitsi – hupaisaa kyllä – upeasti entisöidyssä, alunperin vuonna 1620 rakennetussa Ujazdowin linnassa. Nykytaidetta vanhassa rakennuksessa, sulassa sovussa.

Kuninkaallinen reitti päättyy Lazienkin puistoon, joka on todella kaunis puistoalue Varsovassa. Sieltä voi ihastella veden päällä sijaitsevaa palatsia, joka oli Puolan viimeisen kuninkaan, Stanislaw August Poniatowskin asunto siihen asti, kunnes Venäjän armeijan avustuksella hänet syöstiin vallasta vuonna 1792.

Vesielementti näkyy Varsovassa. Sen keskustaa halkoo joki, joka puolaksi tunnetaan Wisla- ja englanniksi Vistula-nimisenä, mutta sen suomenkielinen nimi on Veiksel. Varsovan keskustaa tämä tuhat kilometriä pitkä joki halkoo vain muutaman kilometrin matkan, ja vasta viimeisen vuosikymmenen aikana joenrantoihin on alettu kiinnittää huomiota.

Varsova on siis hedonistien ja kulttuurista kiinnostuneiden mekka. Täällä on kullan kiiltoa, mutta siinä on myös lämpöä. Varsovassa voi kokijana nähdä muutoksen voiman, todistaa kulttuurisen ja yhteiskunnallisen murroksen; modernin ajan tulon, yhteiskunnan murtumiskohdan ja yksilöllisyyden esiin tunkeutumisen. Näkymä todellisesta Varsovassa alkaa paljastua.

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi