Cavtatin ilta ”tulvehtii täyteläistä ruusuntuoksua ja vieno kesätuuli keinauttaa puita, avoimesta ovesta leihyää sisään sireenin vahva aromi ja vaaleanpunaisena kukkiva orapihlajan herkempi viri.”

Cavtat on kuin Oskar Wilden kertomus, häpeämättömän aistikas ja viipyilevän venyttelevä. Tätä paikkaa ja tunnelmaa kuvatessa voin upottaa tekstiini riemumielin havaintoja kaikilla aisteilla. Aurinko hellii ihoa, ilta uhkuu lämpöä ja elämän värit loistavat kirkkaina. Tai ehkä havainnot ovatkin vain osa  romantiikan luomaa tunnelmakuvaa. Olimme tulleet tänään Montenegrosta takasin Kroatiaan. Teimme mutkan Bosnia-Herzekovinan kautta. Vietimme viimeistä lomapäivää, huomenna olisi paluu Suomeen. Tänään on vielä aikaa raukeaan oleiluun, auringossa loikoiluun. On aikaa yhteiseen keskusteluun matkan annista; maisemista, tunnelmista ja kaikista yhteisistä kokemuksista. Olimme onnistuneet kirjoittamaan omaan elämäntarinaamme yhteisen, mielenkiintoisen luvun, ja vielä tänä iltana meillä on aikaa kirjoittaa lukuun romanttinen loppukohtaus.

img_0239

Cavtatilla on romanttiseen tunnelmointiin sopiva mystinen ja myrskyisä historia. Kaupunki on saanut alkunsa jo kreikkalaisten 2500 vuotta sitten perustamasta siirtokunnasta, alkuperäiseltä nimeltään Epidaurus. Rooman imperiumin aikakautena 200-luvulla nimeksi muutettiin Epidaurumiksi, ja sen nykyinen nimi Cavtat (tsavtat) juontuu latinankielisistä sanoista Civitas Vetus, joka tarkoittaa vanhaa kaupunkia. Historiasta näkyy viitteitä vieläkin muun muassa Epidaurumin mukaan nimetyissä ravintoloissa, laivoissa ja paikallisissa yrityksissä.

c300f3f4-c76e-4c1a-87d1-b8542eed8964

Cavtat tarjosi siis loppukohtauksellemme täydellisen ympäristön. Täällä oli löydettävissä vahva, intohimoisen merenrannan mauste. Kaupungissa tulvi luonnonkauniita maisemia, rantaviivaa ja mieleenpainuvia auringonlaskuja. Cavtat on Dubrovnikia vehreämpi, vaikka täälläkin ranta on lähes kauttaaltaan karua, mäkistä ja kivistä.

Majoituimme yksityisen ylläpitämään pieneen majataloon noin 15 minuutin kävelymatkan päässä Cavtatin rantakadusta. Tämä palmujen reunustama rantakatu oli Cavtatin sykkivä sydän, sen varrella oli varsin tasokkaita ravintoloita, pikkuputiikkeja sekä loisteliaita jahteja ja purjeveneitä ankkuroituna, pienien soutuveneiden ympäröimänä. Kävelykadun rajasi vastakkaisissa päissä olevat Pyhän Nikolauksen kirkko ja Lumen Maria –kirkko (The Church of Our Lady of Snow), ja molempiin suuntiin ulottui kauniit kävelyreitit turkoosin Adrianmeren rannalla.

Istahdamme Epidaurimin ravintolan rantabulevardille illalliselle. Annamme auringonlaskun hurmata meidät. Meillä on vielä aikaa, kynttilät vasta imettävät liekkejään, punaviini kiiltelee lasissa. Yhteinen hetki sisäistyy ja tiivistyy, katseemme kohtaavat, kätemme koskettavat toisiaan. Kiitos rakkaani, meillä on ollut hieno häämatka.

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi