Olimme kokeneet matkamme varrella niin Bosnia-Herzegovinassa kuin Montenegrossa jo muutaman omaleimaisen tien (kuten olen niistä aiemmissa postauksissa kuvannut). Tiet olivat luonteeltaan hyvin erilaisia, mutta niistä suositummat olivat kaikki hämmästyttäviä, häikäiseviä ja hengästyttäviä. Olimme tutustuneet huonokuntoisiin kärriteihin (postaus Bosnia- Herzegovinasta Montenegroon – rajan ylitys), tunneleiden kimaraan (”Rajalta kohti Zabljakia – autolla ainutlaatuista vuoristotietä pitkin” sekä käärmemäiseen vuoristotiehen (Serpentiinitie Kotoriin – paras terapeutti). Teillä oli täällä jokaisella omaleimainen luonne, ne olivat valovoimaisia nähtävyyksiä ja omalla tavallaan julkkiksia.

Tutustuimme jälleen yhteen sellaiseen. Ainutlaatuisen erilaiseen. Laskeuduttuamme vuorilta alas, eteemme avautui Bay of Kotor, Kotorinlahti (serbokroaatiksi Boka Kotorska, ital. Bocche di Cattaro), joka on Adrianmeren lahti Montenegron rannikolla. Se koostuu neljästä pienemmästä lahdesta, joita yhdistävät toisiinsa kapeat salmet.

Kotorinlahden alueen ja kapeitten salmien läpi halkoo maisematie, jonka varrella on useita pieniä, vanhoja kaupunkeja tai ovatko ne lähinnä kyliä, kuten merenkulkuun keskittyneet Dobrota ja Perast. Perastin edustalla sijaitsee kaksi pientä saarta, Sveti Đorđe ja Gospa od Škrpijela. Risan taas on kuuluisa muiden muassa roomalaisen huvilan jäännöksistään ja lahden pohjukan Kotor on maailmanperintökohde. Lahden suuta vartioiva Herceg Novi on perustettu vuonna 1382, ja sen itäpuolella sijaitsee Savinan luostari, jossa säilytetään historiallisia aarteita, vuodelta 1030. Kaikilla näillä kylillä on oma historiansa ja tapansa elää. Osa on keskittynyt vauraiden turistien viihdyttämiseen, osa on valinnut hiljaisemman elämänmuodon.

3a47662f-9b4c-4924-89a0-0cca64cebc6d

Emme kuitenkaan tutustuneet kyliin tarkemmin, sillä keskityimme kaikkein tärkeimpään: tiehen ja sen ympärillä avautuviin upeisiin, ainutlaatuisiin, majesteettisiin, jumalallisiin ja kaikilla superlatiiveilla höystettyihin rantatiemaisemiin. Maisema on maantieteellisesti katsojalleen arvoituksellinen, onko tämä alue vuono? Onko se vedenalainen kanjoni? Jotkut ovat pitäneet lahtea Euroopan eteläisimpänä vuonona, mutta se on todellisuudessa tulivuoritoiminnan synnyttämä, meren alle uponnut jokilaakso. Sitä on sanottu yhdeksi Euroopan hienoimmista luonnonsatamista.

img_0238

Kotorinlahti oli siis kuin yhteen ommeltu, paloista tehty vaate. Se on joukko luonnonkauniita lahtia ja keskiaikaisia kyliä. Vetoketjuna toimii maisematie, jonka avulla alueelle oli helppo puikahtaa. Tie kulki varsin tasaisesti, se oli nykyaikainen, mutkat hiottu ja kulmat suoristettu. Kotorinlahti oli kuin liian pieneen vaatteeseen sulloutunut ihminen. Suhteellisen pienellä alueella oli sijoitettu kirkkoja, luostareita, ravintoloita, rakennuksia, seikkailupuistoja ja urheilualueita. Toisella puolella avautui Adrianmeri, joka sävytti kaupungin koboltin siniseksi.

Bay of Kotorin tie vei erilaiseen Montenegroon. Tätä emme olleet ennen nähneet ja kokeneet. Tie vei huomiotalouden kehtoon (nimike lähtöisin Sarasvuolta), jota meri keinutteli. Täällä ei vuorotellut ylellinen ja arkinen, vaan nyt pääsi näytteille vain ylellinen ja ylevä. Täältä löytyi kansainvälisen mittaluokan jetset jahdit, purjeveneet, autot ja asunnot. Ihmiset olivat pukeutuneet huolettomasti, mutta muotitietoisen harkiten. Täällä saattoi vastaan tulla elokuvamaailman julkkikset tai nähdä vilauksen kuninkaallisista.

Huomiotalous räväytti hereille. Olihan tämä harvinaista herkkua suomalaiselle. Tällaista loistokkuutta ei ole meillä tarjolla. Ei ole tällaista kiiltoa ja kimalletta. Täällä haisee mammona, raha ja julkisuus. Täällä yritetään selvästi ommella lisätaskuja käärinliinoihin.

Huomiotalous on asennetta: ”on tärkeää tulla nähdyksi.” Jos ennen puhuttiin keräily- tai kasvatustalouksista, tuolloin eniten ”voittoa” teki se joka keräsi eniten marjoja tai viljeli eniten perunoita. Nykyään eniten voittoa tekee se, joka saa hankittua asialleen suurimman ihmisten ja media huomion. Käytännössä tärkeintä on herättää tarpeeksi huomiota. Mediassa käydyt keskustelut vain kasvattavat asioiden tunnettavuutta ja antaa käytännössä ilmaista mainontaa. Siitä kai sanonta: ’’Julkisuutta se on se huonokin julkisuus’’.

Syömme pizzaa rantaravintolassa. Maksamme siitä huomiotalouden määrittämän hinnan. Istuimme rannan parhaalla terassilla, meidät varmasti nähtiin.

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi