Matkamme Bosnia-Herzegovinasta Montenegroon kulki Bosnia-Herzegovinan puolelta Focasta Scepan Poljen rajanylitys paikkaa. Ajoimme sinne ”hell-road-tietä”. Voin nyt jälkikäteen empiirisesti todistaa, ettei sitä turhaan kutsuta Euroopan huonoimmaksi rajanylityspaikalle johtavaksi tieksi. Tie oli täynnä äkkimutkia, siinä oli ammottavia rotkokohtia ilman mitään kaiteita. Tie muistutti paikoin lähinnä kärripolkua, jossa oli monttuja ja vuoren rinteiltä valuvan veden kuluttumia eroosikulumia. Tiellä mahtui paikoin ajamaan vain yksi auto ja joissakin kohti tiessä mahtui juuri ja juuri ohittamaan kaksi autoa.
Tien yllätyksellisyyttä kuvaa mielestäni hyvin tien pätkä, joka näytti siltä, että tie päättyi erään talon pihaan, mutta sitten tekikin terävän, äkkinäisen mutkan – ja tie jatkui. Vilkutin pihansa tuolilla istuvalle miehelle, joka tyynesti katsoi tapahtumien etenemistä ja jatkoi kanan kynimistä päivällispöytään. Emme varmaankaan olleet ensimmäisiä hölmistyneen näköisiä ihmisiä, jotka piipahtavat äkkivierailulle pihan puolelle. Ja kuten tyypillistä näille vuoristoteille, tietä kuvaavia ja ennakoivia tienviittoja ei ollut. Tie vain puikkelehti pusikoiden lomassa, ja jossa saattoi vain arvailla vastaantulevia autoja. Ja kuten aiemmin olen kuvannut maan ajotyyliä, paikalliset autoilijat eivät tunnetusti mielellään väistele!

Katselin matkan aikana miestäni uusin silmin. Tokihan olin tiennyt, että Timo on hyvähermoinen ja taitava kuski, mutta nyt noissa silmissä välähti uusi poikamainen pilke! Tie toi uudenlaisen haasteen ajamiseen. Nyt ei todellakaan ollut kyse vain siirtymisestä pisteestä A pisteeseen B. Tien luonne lisäsi tavanomaiseen ja osin rutiininomaiseen ratin takana olemiseen uudenlaista näkymää ja tarvetta vaativampaan tietotaitoon. Jokaisessa suomalaisessa miehessä lienee hippu rallimiehen geenejä; bensantuoksua, kuminkäryä ja jarrutusjälkiä. Tällä tiellä Timon autoilutaidot pääsivät näkyväksi ja seurasin ihaillen vierestä ajon etenemistä. Kuten hyvässä näytelmässä, kun yleisö tulee paikalle ja valot syttyvät, näytelmä syttyy eloon ja sisäiset salaisuudet avautuvat.
Itse rajamuodollisuudet Scepan Poljen rajanylityspaikalla olivat hyvin yksinkertaiset. Ensin ohitimme Bosnia-Herzekovinan puolen rajamuodollisuudet ja sitten ajettiinkin yksiväyläistä, kapeaa siltaa pitkin Montenegron puolelle. Uudelleen passintarkastukset ja matka jatkui!

img_0229

Mitä tulee mieleen, kun kuulet sanan Montenegro? Minulle maa piirtyi vahvasti esiin mielikuvista, jotka ovat lähtöisin nuoruuden euroviisulähetyksistä ja siellä esitetyistä ns. ”maisemallisista tervehdyskorteista”. Siinä missä Suomi esitettiin lumen ja saunan maana, Montenegro kuvattiin pienenä, mutta vauraana maana merellisissä maisemissa.

Suunnitellessa ajomatkaa Montenegrossa, halusimme nähdä maata merellistä maisemaa laajemmin. Kartta osoitti, että maan voi jakaa karkeasti kolmeen maisemalliseen kokonaisuuteen: karunjylhään vuoristoon, maanviljelyskelpoiseen ylänköön ja merelliseen ranta-alueeseen. Tutkimusmatka siis alkakoon…

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi