Dubrovnkissa oli hauska kävellä ja katsella. Kävelyreitimme jälkeen palasimme asuntoomme. Vuokrasimme pienen, mutta kaikilla mukavuuksilla olevan asunnon viikoksi kaupungin ylärinteeltä Only-apartmentsin kautta. Asunto sijaitsi kaupungin keskustaan noin kilometrin kävelymatkan päässä. Paikan päällä totesimme, että matka kaupunkiin oli tosiaan kilometri, mutta se avautui kävelijälle lähes tulkoon suoraa ylöspäin nousevina portaita.
Huomasimme pian, että tässä kaupungissa ydinkeskustaa lukuunottamatta, tämä oli hyvin tyypillistä. Käytännössä useimmat keskustassa lähtevät kävelytiet muodostuivat lähinnä jyrkistä portaikoista. Autoilla ei siis välttämättä päässyt lähellekkään omaa asuntoa, autojen parkkipaikkojen löytäminen oli myös tässä kaupungissa hyvin haasteellista. Osa portaikoista oli hyvässä kunnossa, kuten meidän asuntoon johtava, osa porrasteistä oli valaisemattomia ja erittäin huonokuntoisia. Onneksi pidämme aktiivisesta elämästä, joten portaikot eivät meidän elämäntahtimme hidastaneet. Päinvastoin, kävelyn jälkeen ruoka ja juoma maistui sitäkin paremmalle!
Portaikon kiipeily kannatti myös siksi, että korkeammalla mäellä Adrian meren huikaisevat maisevat avautuivat eteen esteettömästi. Näkymä asunnon parvekkeelta oli huikean kaunis. Sieltä avautui myös hieno näkymä yhteen Dubrovikin suosittuun matkailukohteeseen, Lokrumin saareen.
Tässä kaupungissa löytyy runsas valikoima erilaisia rantoja. Rannat täyttyivät ihmisistä, joten olivat näin elokuussakin hyvin ahtaita ja meluisia. Rannat olivat kivikkoisia ja usein betonilla päällystettyjä. Merenkäynti oli uimiseen minulle liian kovaa, joten käväisin vain hätäisesti pulahtelemassa. Mieheni Timo ui kuin hylje tyrskyissä ja selvästi nautti mankelimaisesta merenkäynnistä.
Kiihkeää rantaelämää
Dubrovnikin kaupungin edustalla, noin reilun puolen kilometrin päässä rannasta, sijaitsevaan Lokrumin saareen pääsee näppärästi lautalla.
Lokrum on Unescon suojelema kansallispuisto eli siellä on runsaasti vehreää luontoa, useita suojeltuja rantoja, monimuotoista kasvillisuutta sekä rauhallisia metsäpolkuja. Saarella ei saa yöpyä eikä siellä saa esimerkiksi tupakoida.Turismi näkyi kuitenkin hyvin voimakkaasti saarella, siellä oli paljon erilaisia aktiviteetteja, ravintoloita ja erittäin suosittu nudistiranta.
Saaressa oli paljon erilaisia rantoja. Niissäkin oli paljon turistipöhinää, joten turha mennä, jos odottaa rauhallista rantaelämää. Sitkeällä etsinnällä voi löytää myös paikan helmiä, jonne voi pujahtaa omaan rauhaan.
Nautimme kesästä, auringosta ja rantaelämästä. Rannalla ollessa valon hurmaavassa kylvyssä, antauduimme vuoden kierrolle, vuoden kaikille vuodenajoille. Maan kallistus ja rata auringon ympäri määräävät vuodenaikojen vaihtelun, ei sitä meiltä kysellä. Elämä on vaan sellaista. Ehkä elämä vaatii aina jotakin antaessaan. Ilman talvea, ei olisi joulua eikä kynttilöitä. Ja ehkä minäkin ihmisenä kasvan ja opin nauttimaan siitä mitä minulla on. Ja minulla ja meillä on vielä lomaa jäljellä!!!
