Olen matkoillamme oppinut, että kaupungissa ihmiset ovat maisema. Olen myös oppinut katsomaan ylös katutasosta ja ihailemaan rakennuksia, jotka ovat ylhäältä huomattavasti koristeellisimpia kuin alhaalta.

Hongkong katuja

Tai muuten vaan ne ovat vaikuttavia silhueteiltaan.

Liikkuessamme kaupungin kujilla, kaduilla ja kanjoneissa, olen oppinut löytämään kokonaisen gallerian nähtävyyksiä: erikoisen kukkaruukun ikkunalaudalla, onnentuovan hevosenkengän oveen upotettuna tai jäseniään venyttelevän koiranpennun.

Tunnustan, että tunnen itseni täällä vapaaksi vaeltaessani mieheni kanssa kaupungin katuja. Olen tästä yllättynyt, sillä en viihdy useinkaan metelissä ja kovassa hulinassa. Tunnen kävellessäni jalkani väsymättömäksi. Nyt edessämme on uusi maa, uusi kaupunki, uusi kulttuuri. Hongkong.

Tämä suuren suuri kaupunki tulvii ajatuksillemme uutta evästä. Porttikäytäviä, kivettyjä katuja, valtavia kerrostaloja – keräämme itsellemme kaupungin visuaalisia ilonlähteitä. Keräämme ajatuksen aiheita, ravintoa ajatuksille.

Matkustaessa paikan vaihto on usein menemistä, joka siirtää meidät uudenlaisen inspiraation äärelle. Opimme menemällä eri paikkoihin. Opimme uusia näkökulmia. Opimme ratkaisemaan ongelmiamme turvautumalla omiin voimavaroihimme ja kuuntelemalla inspiraation ääniä.

Kiinankieli – on luotettava intuitioon

Pieniä inspriroivia asioita

Hongkong on erittäin inspiroiva paikka. Todella inspiroiva! Tämä maailmanlaajuisesti suosittu kansainvälinen kohde on onnistunut säilyttämään suuren osan Kiinan kulttuuriperinnöstä ja Noble House -makuisesta Englannin siirtomaavaltaisesta menneisyydestään. (Noble House on James Clavellin vuonna 1981 kirjoittama romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat Hongkongiin. Romaania lukiessani inspiroiduin ensi kertaa ajatuksesta, että olisipa hienoa joskus päästä käymään paikan päällä).

Muistutuksena tätä lukevalle, että Hongkong siirtyi Kiinan hallintaan ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatetta soveltaen takaisin vasta kaksikymmentä vuotta sitten. Sille on perustuslaillisesti taattu suhteellisen korkea autonomia, sillä esimerkiksi on oma lainsäädäntönsä, valuuttansa, tullinsa, lentoliikenneoikeudet ja maahanmuuttolakinsa. Vain puolustus ja diplomaattiset suhteet ovat Pekingin keskushallinnon vastuulla. Mutta kuten uutisia seuranneena tiedämme, paikalliset pelkäävät autonomiansa puolesta…

Huomaan houkutusta kertoa tästä kaupungista mahtipontisesti. Teen yleensä niin, kun joku asia tekee minuun vaikutuksen. Tiedän myös, että tämä ajattelu johtaa minut helposti umpikujaan. Mahtipontisuus tiivistää ajattelun suuruuden ihannointiin ja isouden maksimointiin – ja juuri se ajattelu ei tee oikeutusta tälle kaupungille. Sillä vaikka tämä kaupunki on totta vie suuri – Kiinan neljänneksi suurin- tämä kaupunki teki minuun vaikutuksen juuri pienillä asioilla. Yllättävillä pienillä asioilla, jotka tekivät tästä kaupungista entistä kiehtovamman.

Lintupuisto

Hongkongin alue on vuoristoista ja sen noin seitsemän miljoonan ihmisen asutus on keskittynyt korkeisiin kerrostaloihin. Noin 75 % alueesta on rakentamatonta maata. Joten kaupungin yleiskuva on varsin vihreä.
Mielenkiintoinen paikka on keskustan lähellä sijaitseva lintupuisto, joka tunnetaan nimellä Yuen Po. Se on täynnä paikallista elämää.

Hongkongilaiset ovat perinteisesti halunneet pitää lintuja lemmikkeinä. Se onkin ymmärrettävää, sillä pienet kerrostaloasunnot eivät suosi isoja lemmikkejä. Täällä puistossa näkee miehiä lintuhäkkeineen. Täällä siis lintuja ”kävelytetään” aivan kuten koiria puistossa. Tosin se tapahtuu ripustamalla lintuhäkit puunoksille

ja seurustemalla yhdessä muiden lintujen omistajien kanssa.

Lintupuutarhassa

Linnut sirkuttavat keskenään ja lemmikin omistajat porisevat kiireettä päivän tapahtumista, saattavat pelata korttia tai lautapelejä – tai vain esittelevät omaa lemmikkilintua ja sen laulutaitoja.

Lintupuutarhan elämää

Täällä näkee myös heidät syöttämässä lintuja syömäpuikoilla elävillä heinäsirkoilla. Täällä tulee miettineeksi tätä hektistä maailmaa ja elämän todellista iloa. Ilon luova ylellisyys on erilaista eri ihmisillä. Näitä miehiä lintuhäkkien katsoessa tulee ajatelleeksi, että olemme perin juurin inhimillisen ja aidon asian äärellä.

Hieman kauempana on pieni alue, jossa myydään näitä lemmikkilintuja; kaikkea herkistä pikkulinnuista värikkäisiin papukaijoihin. Ja tietenkin kaikenlaisia hauskoja ja erikoisia ”linturuokia”.

Kultakalamarkkinat – Feng shui

Hongkongilaiset rakastavat myös erilaisia akvaariokaloja. Ne soveltuvat hyvin pienten asuntojen lemmikeiksi. Hongkongin Goldfish Market eli kultakalatori on kiehtova katu, joka on täynnä pieniä kauppoja. Sieltä löytyy uskomattoman paljon erilaisia, värikkäitä, eksoottisia trooppisia akvaarioakaloja.

Väriloistoa

Jokaiseen sateenkaaren sävyyn mieltyvälle löytyy oma pieni kalansa. Pienet kalat odottavat pienissä vesipusseissa uutta omistajaansa.

Kultakaloja

Kultakalat ovat olleet osa kiinalaista kulttuuria muinaisista ajoista lähtien. Mm. kiinalaisessa maalaustaiteessa ja esineiden kaiverruksissa löytyy paljon kalojen hahmoja. Sen lisäksi, että kultakalojen uskotaan tuovan runsautta ja vaurautta, on kultakala kiinalaisessa kulttuurissa hyvin kunnioitettu eläin. Kultakala-akvaarioita käytetään laajalti feng shuin täydentämiseen, koska ne sisältävät kaikki viisi elementtiä:

Tuli: edustaa kirkas kultakala
Maa: kiviä koristeluun
Vesi: mikä tahansa akvaario on välttämätön virtaus
Puu: koristekasvit, jotka täydentävät kauniisti järjestelyä
Metalli: usein sisällytetty itse säiliöön

Kalojen lisäksi torilta löytyy myös muita pieniä lemmekkejä: sammakoita, hamstereita, kovakuoriaisia, kilpikonnia ja kaikenlaisia pieniä lemmikkieläimiä lapsille ja lapsenmielisille.

Kowloon Park – upea julkinen puisto

Täällä on paljon erilaisia puistoja – ja eräs näistä on suuri, julkinen ja hyvin hoidettu Kowloon Park. Siihen kuuluu lukuisia varjostettuja kävelyreittejä.

Puistoalueeseen kuuluu puutarhojen lisäksi museoita, lampia sekä julkinen uima-altaan kompleksi, jossa käy lähes 2000 uimareita päivässä.

Täällä inspiroiduin kirjoittamaan. Otin askeleen kohti unelmaani. Istua rauhassa puiston penkillä, katsella ympärillä sykkivää Hongkongilaista elämää ja antaa elämän virrata lävitseni. Huikea tunne.

Luovuus – kuten kirjoittaminenkin on yhteisöllinen kokemus. Vaikka nämä blogipostaukset eivät sen suurempaa taidetta olekaan, en halua tehdä näitäkään pinnistelemällä ja ankaralla ajatustyöllä. Tiedän, että päästessäni eroon ponnistelusta, pääsen kosketukseen nykyhetkeen, kykenen kuulemaan seuraavan lauseen päässäni, joka taas johtaa luovasti eteenpäin. Uskon, että pohjimmiltaan kirjoittaminen on virittäytymistä oikealle aaltopituudelle ja hyppäämistä omaan lähteeseensä. Jokainen bloginpostaus on minulle kuin pieni ihme. En siis aina tiedä aloittaessani millainen teksti tänään tulee.

Puistot sykkivät elämää. Kirjoittaminen on kuin henkistä puisto thai chitä

Puisto thai chi

Seuraavassa tarinassa kerron lisää näistä Hongkongin pienistä asioista. Odotan sopivaa insipriraatiota kirjoittamiseen. Sitä hetkeä, jolloin koen, että tarina on valmis siepattavaksi ilmasta ja minun tarvitsee vain kirjoittaa se muistiin. Hetkeä, jolloin olen enemmän instrumentti kuin sen luoja. Tämä on minun polkuni luovaksi kirjailijaksi.

KOMMENTOI ARTIKKELIA